Lassi Nummen kirjoituksia on koottu kansiin, ja nyt niitä sitten myydään Suomalaisessa halvalla (Meren ja runon aallot. Esseitä ja puheenvuoroja, Otava 2008). Taisivat jo Turusta mennä, mutta ehdinpähän ostaa omani.
"Vanhempien ja muiden joilla on lapsituttavia (parhaassa tapauksessa jopa lapsiystäviä on hyvä miettiä miten asiat oikein ovat. Yrittää nähdä ystäviensä maailmaan, ilman ruususen-punaisia tai sherlockin-sinisiä tai osallistuvan-oransseja silmälaseja. Tajuta, että meitä on moneksi, lapsia ja aikuisia; ja että elämme täällä lomikkain, kaikenikäiset, usein tietämättä toisistamme kovinkaan paljon.
Ennen kaikkea ehdotan, että pyrkisimme hankkimaan itsellemme ja tarjoamaan 0,5-100-vuotiaille ystävillemme mahdollisimman monenlaisia virikkeitä. Mutta tyrkyttämättä; hienotunteisesti. Ellemme huolehdi omista virikkeistämme, olemme aika toivottomia myös niiden tarjoajina. Sama juttu silloin, jos asetamme oman makumme yli muiden. Kyllä siitä saa pitää kiinni, kyllä sitä saa puolustaa; mutta samalta tasolta, ei yläviistosta. Innostuneesti, joskus kiukkuisestikin, mutta ei määräilevästi, happamesti tai penseästi."
Niinpä niin. Ehkä tämä sisältää vastauksentapaisia ajatuksia siihen erään nuorukaisen pohdintaan, että onko itsekästä toivoa omasta lapsesta samanlaista millainen itse sattuu olemaan. Riippuu siitä, mistä viistosta muita katselee, vai katseleeko vaakatasosta eli ei viistosta lainkaan.
Toivottavasti Lassi ja kirjan (toinen) toimittaja Tuulia Toivanen antavat minulle etulahjana anteeksi näin pitkän siteerauksen, ilman lupia. Mutta kun nyt olen noita Nummen tekstejä lueskellut ja niistä nautiskellut kovasti, niin minulla on aika turvallinen olo. Ei Lassi tule minua kurmuuttamaan siitä, että lainaan hänen ajatuksiaan. Ei hän kurmuuta minua mistään muustakaan. Sillä minusta tuntuu, että tämä Nummi on perin lempeä mies.
S.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti