Liljekonvale

Jos sitä selittäis, että millasia kuvia ottais, jos kuvia ottais.

Ottais kuvan kielosta. Nuput ovat jo kolmen tulitikunpään kokoisia. Sit ottais kuvan omenan kukasta, tänään ne aukesivat. Nämä lienevät niitä öitä "ympäri helluntain", jolloin orvon omenapuulle ei kukaan soisi hallaa.

Tulppaanimerestä ottaisin kuvan myös. Onhan siitäkin jo otettu kuva, mutta silti. Ja liikettä kuvaisin, lasten ja aikuisten. Pysähdyksissäkin voi olla liikkeen siemen. Aika hienosti sanottu, en vain yhtään tiedä, mitä sillä tarkoitin.

Eräs ystäväni huokaili kerran flyygelin ääressä, että "jos mä oisin pianisti, niin mä osaisin ainaki tulkita!" Se oli hyvin sanottu. Jos mä oisin valokuvaaja, niin mä osaisin vangita hetken, sanoisin minä, ystävääni peesaten.

Viikon päästä peesataan yhtä jos toistakin. Saatan lähteä sen jäniksen matkaan, joka ilmoittaa tavoiteajakseen kuusi tuntia. Toinen vaihtoehto on lähteä sen mukaan, joka ilmoittaa tavoiteajakseen viisi tuntia. En tiedä, onko vauhdilla merkitystä sille, miten hyvin polvet kestävät. Maratoni juostaan Tukholmassa, ja kuulemma musiikkitarjonta on hyvää. Joku sanoi minulle, että seittemän pändiä siellä on. Minäkin lähden mukaan, vaikken varsinaisesti pändien takia. Olen elävä esimerkki ihmisestä, joka lähtee vaikka maratonille, jos joku hoksaa pyytää. Minä puolestani pyydän joitain ihmisiä syksymmällä kotiimme näistä levyistä en luovu -ohjelman äänitystilanteeseen. Ohjelma ei oikeasti koskaan mene eetteriin, eikä sitä nauhoiteta, mutta olen jo pyytänyt juontajaa paikalle. Se on kuin konsertti, joka tulee, jossa ollaan, ja joka menee, ja josta tullaan. Kuka erilaisena, kuka millaisenakin. Joku voi palata pahallakin päällä. Toivon, että ohjelman äänityksistä kukaan ei lähde pahalla päällä pois. Aion silti itsevaltiaan ottein valita levyt, joista en luovu.

Kaveri kävi kylässä ja unohti tikapuut. Kesä on suunnatonta, kun voi pyytää ystäviä pihalle seisoskelemaan. Jahka vähän vaurastumme, ostamme puutarhakalusteet. Rouva haluaisi valkoisia, minulle riittää, kunhan ovat kauniit. Nämä ovat riittävän kauniit, mutta liian kalliit nyt tähän hätään. Katsoin erilaisia kuvia puutarhakalusteista, ja kun ihmiset myivät kahden hengen puutarhakalusteita, niin minun tuli surku. Ei siinä periaatteessa mitään, että rouvan kanssa viettää kahdestaan aikaa, sehän on tosi mukavaakin nykyään monesti. Mutta olisi se vähän masentavaa, jos itsellä olisi puutarhassa pöytä ja kaksi tuolia, ja siihen sitten mentäisiin istumaan, toinen oikealle ja toinen vasemmalle, eikä olisi tilaa kenenkään tulla. Tänään onneksi tuli ihmisiä, oikealle ja vasemmalle. Kyllä minulla kasvaisi kupla ottaan sellaisen touhun kanssa hyvinkin nopeasti, jos ihan vain kaksin oltaisiin, eikä tämä ole mikään hyökkäys rakasta rouveliani kohtaan.

Muuten, muistin aikana huomautan, että kun aiemmin kuvailin lapseni syömistapahtumaa, joka päättyi niin, ettei lautasta saatu tyhjäksi, niin piti jo tuolloin huomauttamani, että lapsi usein toistaa äitinsä tekevän maailman parasta ruokaa. Unohdin.

Unohtaminen on kai joku suojamekanismi ihmiselle, etteivät aivot päksähdä. Miksiköhän minä unohtelen asioita? Toisinaan muistan yhtä ja toista, toisinaan en. En kärsi asiasta niin paljoa mitä voisi luulla, mutta toisinaan kyselen, miksi juuri minä. Miltäköhän Luoja minua haluaa varjella?

S.

Ai niin, piti sanoa, että polvet ovat vihoitelleet. Edellinen pitkä lenkki teki ne tosi aroiksi. Harmi, että samalla lenkillä tajusin, että juoksutyylillä voi vaikuttaa paljonkin siihen, miten lujille polvet joutuvat pidemmän päälle.