Eilen puhkuin energiaa ja toissapäivänä. Sen sai aikaan nämä sadepäivät ja meneillään oleva touhuamisen meininki. Eilisiltana ajattelin, että huomenna maalaan tuosta tuon kuistin. 

Niin sanotun paradingångin eli sen kuistin, jonka kautta joulupukki tulee seinät on peitetty Enso-pahvilla. Kuraation Marianne kun meillä aikoinaan kävi, sanoi että se on tosi hyvä seinämateriaali ja harmi, ettei sitä enää mistään saa. Minä ajattelin että tuon seinän tuosta maalata huitasen. Mutta siinäpä olikin joku kumma vaaleanpunainen maali päällä, joka irtosi isoina lastuina kun vähän rapsutin. Tuumin että on parasta irrottaa maali koko seinästä. Hillitön homma. Parhaimmillaan se kyllä lähti keittiöpyyhkeen kokoisina paloina, mutta oli siinä rappaamista ja hinkkaamistakin. En silti olisi uutta maalia viitsinyt sen päälle laittaa, olisi rapissut sekin pois kai. Tuollainen söpö vihreä sieltä alta paljastui, ja se taas oli pahvissa kiinni tiukasti. 

No siihen maalin rappaamiseen ne energiat ja voimat sitten menivät. Suoriuduin seinän maalaamisesta joten kuten, mutta korkeisiin paikkoihin piti apuun pyytää miesvoimia. Kaunista valkoista  ruotsalaista pellavaöljymaalia. Lattiaan tuo mies laittoi jostain ilmatteeksi haalimansa Betoluxin. Ei sitä mihinkään muualle tähän taloon viitsi laittaa, mutta tuohon lattiaan pantiin kun kyseessä on pieni kuisti vain, ja siinä on hyvä olla kova maali. Pellavaöljymaalia lattiassa on niin pehmeä, ja kokemuksemme mukaan kastuessaan aina pehmenee, tosin sitten kuivuu taas. Mutta kaunista se on lattiassa, kuluneenakin.

Maalista tällä kertaa. Olen muutenkin maalin lumoissa. Sillä voi tehdä taikatemppuja.

K.