Kuka olikaan se kirjailija, joka murtui lopullisesti tyhjän liuskan edessä? Waltari sanoi hyvin ymmärtävänsä häntä, en nyt muista nimeä, mutta itse sai jostain syystä nakutettua kirjoituskonettaan huimaa vauhtia. Antti Tuuri tietääkseni on myös julman nopea kirjoittaja ja täytyihän sen mainitun Päätalonkin olla.
Kemppinen on blogissaan useimmiten irti ja monesti vallan liekeissä, joskus vain homma lähtee lapasesta niin ettei siitä saa mitään tolkkua. Humoristina hän ei myöskään ole parhaimmillaan, siis primäärisenä vitsinkertojana, vaan tarinat toimivat parhaiten, kun niitä upotetaan muun tekstin sisään. Hämmästyttää kummastuttaa kyllä edelleen, missä välissä hän kaiken muun tolskaamisen ohella on ehtinyt tutustua niin laajaan pakettiin länsimaista sivistystä. En sanoisi ääneen tätä ellei olisi pakko, sillä on toisia joita on hyvä kehua ja sitten on niitä toisia, jotka pärjäävät ilmankin.
Parainen syystyy. Talven tulon tietää siitä että talossa alkaa "täällon kylmä" -narina, jonka voi myös naamioida toteamuslausahdukseksi, ja puolustaa sitä siitä alkavassa "keskustelussa". Toinen yhtä varma merkki on, että varpaitani särkee. Olen kylmänarkainen, ja kerran olen palelluttanut pottuvarpaani rusinaksi. Ai ai kun teki pahaa silloin. Kohta lämmitämme taloa ensi kerran. Sauna on ollut viime aikoina kivasti käytössä. Naapuria harmitti, ettei hän voi tarjota vastapalvelusta saunatarjoukselleni. Hupsua.
S.
Olen kuullut, että Waltari olisi kirjoittanut sivun per päivä. Joskus jäi lause tai sana kesken, mutta siitä oli aina helppo jatkaa, kun ei ollut tyhjentänyt pajatsoaan kerralla.
VastaaPoistaEsimieheni mielestä kuulun mainitsemiisi ihmisiin, jotka pärjäävät ilman kehujakin. Sanoi hän nimmittäin eräs päivä: -Tätä ei pitäisi varmaan sulle sanoa, mutta kirjaston hoitaja luki kirjaa, jossa sanottiin, että pitkäpartaiset miehet ovat viisaita.
Tupi
No semmoisiahan me olemme, että kiitollisuudenvelka on jatkuva kun sitä lähtee laskemaan. Mutta hyvän voi laittaa kiertämään ja tehdä palveluksen jollekulle toiselle, siten kuin pystyy.
VastaaPoistaTupi, ei parta pahoille kasva, turpajouhet joutaville. No, ajatteliko esimies, että kehu voisi koitua haitaksi? Tuskinpa tapauksessasi.
Sehän on kivaa, kun saadaan ekan kerran lämmittää taas uuneja. Ja jännittää sen pellin sulkemisen kanssa, että tuleeko häkää. Eräs mies kävi täällä ohikulkiessaan tarinoimassa, kuinka hän Aida Roosin aikaan ollessaan vauva tuossa salissa oli ihan vähällä kuolla häkään. Kunnes joku äkkäsi ja pelasti. Mutta tottapuhuen ilmat ovat mitä vaihtelevimmat. Tällä hetkellä on yli kaksikymmentä ja pitkähihaisella ei tee mitään. Aamulla oli sangen kylmää ja sateista.
Tupi, hassua että ajattelin sinua tänään ja en tiennyt että olet käynyt tänne kirjoittamassa ja ajattelin että soitanpas tässä jonain päivänä ja kysyn, että mitä kuuluu. Hauskaa! Soitan. Mutta en ajatellut pitkiä partoja vaikkakin ehkä jotain myönteistä muuten.
VastaaPoistaKyllä sen Mikan tahdin on täytynyt olla paljon kovempi, Sinuhekin tuli ihan muutamassa kuukaudessa, ellei lyhemmässäkin ajassa, kuin Mozartin kolme viimeistä sinfoniaa ikään. Ja niitä kirjojahan on paljon, ja muuta tekstiä kanski.
S.