torstai 22. syyskuuta 2011

Rautatie

Juhani Ahon Rautatiestä on kulunut vähemmän aikaa kuin hänen syntymästään, josta on kulunut 150 vuotta. Kirja on "kertomus ukosta ja akasta, jotka eivät olleet sitä ennen nähneet". Ensimmäisen luvun lopusta löytyvät nämät sanat:

-Ei sitä osaa kukaan oikein toiselle selittää, sanoi ruustinna, - omin silmin se nähdä pitää... kyllä sitä täytyy käydä katsomassa!
- Suur' kiitosta! - Jokohan pitänee käydä?
- Kyllä... Ihan varmaan, ja ottaa Liisa mukaan.
- Mahtaa kai sen mieli ruveta sinne tekemään, kun kuulee.
Ruustinna lähti askareilleen, mutta rovasti ja Matti Juttelivat vielä minkä mistäkin. Siitä juttelivat, kuinka paljon se ihmisjärki ajattelee ja laittelee ja mihinkä se vielä meneekin.
Ja Rovasti sanoi, että "kunhan se ei vain menisi yli voimainsa rimpuilemaan..."
- Ja reistailemaan, sanoi Matti.
- Kyllähän se on hyvä, että ihminen järkeänsä käyttää, joka sille on luomisessa annettu... jose se ei vain siitä ylpeilemään rupeaisi eikä unohtaisi kaiken antajaa, - sanoi rovasti, ja lisäsi että Jumalan töitähän ne on rautahöyryt ja rautatietkin.
- Eipähän ne kenenkään muun liene, myönsi Matti.
Ja häntä kovin ajattelutti se kumma laitos, joka oli kuin huone ja pyöräin päälle nostettu... Mutta rovastia haukotutti, eikä tahtonut puhe oikein sujua enää... ja niin Matti heitti hyvästinsä ja lähti.


S.

4 kommenttia:

  1. Rautatie piti joskus olla lukupiirissä. Siinä on vain kovin ankea pariskunta. Molemmat pelkäävät kuollakseen kasvojensa menettämistä uuden asian edessä. Ei minkäänlaista toisen tukemista ja kannustamista havaittavissa. (Jos nyt muistan oikein)Onko se oikeaa realismia?

    VastaaPoista
  2. Toisaalta minusta ei ole vaikea kuvitella ko. suomalaista pariskuntaa, jossakin matkakohteessa tai vähän jännittävämmässä paikassa vaikka.

    em

    VastaaPoista
  3. Totta, ei ole vaikea kuvitella ketä tahansa. Kun on epävarma ja pelkää nolatuksi tulemista, on helppoa mitätöidä ja syyllistää toinen

    VastaaPoista
  4. Minäkin voin kuvitella tuollaisen pariskunnan, jotka ovat jossain tilanteessa niin takajaloillaan, ettei toisen suuntaan heru mitään empatiaa, kun kaikki energia menee siihen tilanteeseen, just siihen kasvojen säilyttämiseen tms.

    S.

    VastaaPoista