perjantai 11. marraskuuta 2011

Kevättä ja syksyä

_ _


Niilo katsoi opettajaa ja nosti lakkia.
-Tulkaa nyt kaikki lapset tänne, asettukaa tähän suoriin riveihin, sitten pääsemme sisälle, tulkaa nyt kaikki, tule sinäkin. Pojat, ottakaa kädet pois taskusta ja seisokaa hiljaa.
-Tulkaa nyt rivi kerrallaan tästä sisälle, tulkaa tulkaa.
Niilo tuli sisälle korkeaan eteiseen. Toisten seassa hän meni ovesta luokkaan.
-Lakit ja takit jätämme tähän naulakkoon, sanoi opettaja ja hymyili.
-Kuulkaa te, jotka olette nyt toisella luokalla, menkää istumaan samaan järjestykseen kuin olitte viime lukuvuonna, niin kuin keväällä.
-Te uudet lapset, asettukaa tähän seisomaan riviin, sinä tähän, sinä tähän, sinä olet pitempi, sinä tähän.
-Te kaksi poikaa, menkää istumaan tuonne ensimmäiseen pulpettiin. Istukaa siihen, se on teidän pulpettinne. Sitten te kaksi, menkää seuraavaan, puhui opettaja ja asetti lapset pulpetteihin.
Kun opettaja vei Niilon pulpettiin, Niilo tunsi hyvää hajua. Opettaja kyseli nimiä ja katsoi paperista. Hän käski nousta seisomaan pulpetin viereen silloin, kun vastasi opettajalle. Kun kaikki olivat paikoillaan, opettaja meni luokan eteeen.
-Nouskaa kaikki ylös pulpetin viereen seisomaan, kädet pois taskuista, katsokaa tänne.
-Istukaa. Pankaa kädet pulpetille ristiin.
-Nouskaa ylös, nyt.
-Istukaa.
-Ylös nyt.
-Istukaa.
Niilo katsoi opettajaa, opettajan pöydän vasemmalla puolella oli taulu, jossa oli punaisia ruutuja, opettajan takana ikkunan edessä oli taulu, taulun yläpuolelta näkyi ulos. Niilo nosti pulpetin kantta ja pani kiinni. Vasemmalla puolella oli korkeita ikkunoita, joista näkyi punainen ulkohuonerakennus ja petäjiä. Oikealla puolella oli kaksi korkeaa uunia ja niiden välissä hella. Toisluokkalaiset istuivat uunien puolella.
-Nyt laulamme, lausumme ensin sanat.

Mä silmät luon ylös taivaaseen
ja yhteen käteni liitän.
Sua, Herra, ystävä lapsien,
nyt hartain mielin mä kiitän.

Opettaja ja oppilaat lausuivat yhdessä, sitten opettaja ja oppilaat lauloivat.
Niilo aukaisi pulpetin kantta, siellä oli musteläikkiä pohjalla ja kynän lastuja. Pulpetissa oli kynän haju; luokassa oli maalattujen ovien ja pulpettien haju. Opettaja puhui ja nimitti heitä lapsiksi.
-Nyt me lopetamme ja huomenna koulu alkaa yhdeksältä. Nouskaa ylös, pankaa kädet ristiin ja seisokaa aivan hiljaa, rukoilemme.

Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä.
Herra valistakoon kasvonsa meidän päällemme
ja olkoon meille armollinen.
Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme
ja antakoon meille iankaikkisen rauhan.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Amen.

Niilo lähti pulpettien välistä. Hän otti lakin hyllyltä, seisoi eteisessä ja meni ulos sementtiportaille ja alas porrasritilälle ja maahan.

_ _



Antti Hyry

2 kommenttia:

  1. Etsin kirjahyllystä Antin kirjan Kevättä ja syksyä ja rupesin lukemaan alusta:Taloon tuotiin neljännellä vuodella oleva poika. Kun luin otteesi luvusta 14, palasi oma ensimmäinen koulupäiväni kuvina ja tunnelmina mieleen. Vasemmalla puolella oli korkeita ikkunoita siinäkin luokkahuoneessa ja ikkunoiden takaa näkyi mäntymetsää. Istuin eka pulpetissa ikkaunan puolella. Opettaja pyysi minua ensimmäiseksi nousemaan ja sanomaan nimeni. En ymmärtänyt, että hän tarkoitti minua. Minkälaisia ovat tämän päivän lasten koulumuistot ensimmäiseltä päivältä, entä heidän vanhempiensa.

    VastaaPoista
  2. Kuvaushan on tosiaan vahva. Aistit ovat mukana kirjan kuvauksissa, mutta tunteita ei lainkaan. Ne pitää tulkita, toki voi olla tulkitsemattakin. Minä muistan, että ensimmäisenä päivänä minua huijattiin. Kävimme luokkaan tutustumassa edellisenä keväänä, ja itse luokkamme sitten ekaluokalla oli toinen, siis huone. Seinällä oli kuitenkin sama kuva, ja opettaja sanoi, että nyt olemme samassa luokassa kuin silloin keväällä, katsokaa nyt, tuolla on tuo kissa.

    S.

    VastaaPoista