Kun puhuu samoja asioita kaikille

Olen puhunut samoja asioita henkilökohtaiseen sävyyn monelle ihmiselle. Se, että puhun Juha Mannerkorven novellista Lilako henkilökohtaiseen sävyyn johtuu siitä, että minulla on henkilökohtainen suhde Juha Mannerkorven kauniiseen tekstiin. Hänen tekstinsähän on suomen kauneinta, kunnes toisin todistetaan, mitä ei hevin tapahdu. Toki Sohvi Oksanen on monipuolinen ja hänen siitä kirjastaan, jonka uskon jäävän ainoaksi niin hyväksi (kun kirjoittaa jotain niin hyvää, on vaikeaa kirjoittaa seuraavaa, joka voisi olla edes yhtä hyvä, paremmasta puhumattakaan) on helppo löytää huikeitakin tekstikappaleita, mm. sen päähenkilön siskon rakastumiskohtaus, mutta menköön se tekstin monipuolisuuden ja runsauden piikkiin. Ei, nyt minä en kirjoittanut johdonmukaista tekstiä. Ei se haittaa, tänne saan kirjoittaa mitä haluan, sekavaakin. Muut voivat kirjoittaa muualle hyvää ja viisasta.

Lisäksi olen puhunut Bisketistä ja muistakin muillekin, ja lautapeleistä. Nyt joku anonyymi ehdotti minulle blogikommentin kautta kahvittelua Bisketissä pelien äärellä, ja kun sitten soitin yhdelle, jota epäilin viestin kirjoittajaksi, hän sanoi olevansa Kuopiossa eikä ollut koskaan käynytkään tässä osoitteessa. Sitten soitin toiselle, mutta hänkään ei ollut viestiä kirjoittanut. En tiedä, löytyikö hän niiden ihmisten joukosta, jotka ovat jo lukeneet Juha Mannerkorven novellin LiLaKo, mutta hänelle ja muillekin halullisille tiedoksi, että kirjoitus löytyy Aulis Ojajärven toimittamasta novellikokoelmasta, harmaasta, Suomalaisia mestarinovelleja. Aulis on myöhemmin toimittanut Maailmankirjallisuuden mestarinovelleja myös. Se on ruskea.

Toinen ihminen ohjasi minut kolmannen ihmisen luokse, hänen, joka kahvittelua alun perin oli ehdottanut. Lopulta tapasimme kahvilassa alkuperäisen ehdottajan l. syyllisen, toisen syyttömänä epäillyn, itseni, pelini ja syyttömän syyttämättömän kanssa. Ja sit me pelattiin ja juteltiin, ja tällä kertaa molemmat onnistuivat yhtä aikaa. Illan sana oli solidaarisuus, jota pelissä penättiin tai perättiin, kummin päin haluaa ajatella. Totesimme myös että solidaarisuus on ehkä sitä että haluaa auttaa jotain jotta itse saisi hyötyä toisten avusta tulevaisuudessa. Toisaalta epäiltiin, onko siinä kuitenkin kyse opportunismista.

Sitäpaitsi, ei suomalainen kirjallisuus niin pökeröä ole mitä jotkut luulevat. Vaikka hidastahan se on, varsinkin vanha. Mutta vanhat ovat hitaita.

S.