tiistai 24. tammikuuta 2012

Mä sanon aina sen saman

Tokaluokkalainen on mainio poika. "Tarvitsee harjoitusta" tulisi tosin todistuksessa siihen kohtaan, jossa arvioidaan lapsen kykyä lähteä kouluun ilman aikuisen valvontaa. Siksi herätänkin hänet joka aamu. Kelloni soi periaatteessa seitsemältä. Jos herätän myöhemmin, voin yrittää hoputtaa häntä toimimaan nopeammin, mutta silloin pitää olla todella aktiivinen. 55 minuuttia herätyksestä ulko-oven kolahdukseen ei ole kauhean paljon, siinä ei ole minuuttiakaan liikaa jos asiat tapahtuvat pojan luonnollisessa rytmissä.

Tänään herätin hänet kaksikymmentä yli. Puolen maissa olimme kuin olimmekin syömäpöydässä ja siitä aika pian oltiin jo eteisessä. Mutta jostain syystä istuin villasaaliin kietoutuneena portailla, aamutuiskeessa kai itsekin, ja katselin lapsentahtista toppahousunpukemista ja kuuntelin ilokseni lapsen hyväntuulista ajatuksenjuoksua, jota hän aina sanallistaa vuolaasti silloin, kun on hyvällä tuulella. Sitä on mahdotonta ennakoida, ja se palkitsee kuuntelijansa poikkeuksetta. Mieleen tulee amerikkalainen loru tytöstä, jolla oli kihara otsalla. "When she was good, she was very good". (Kuuntelen tässä samalla muuten tätä, kannattaa sinunkin tehdä niin)

Sitten, kun luulin, että aikaa vielä on, keittiössä pajattanut radio antoi aikamerkin. Ja minä itseäni sättimään, että surkea, kun tässä vain istun enkä hoputa. Ja poika siitä vähän itseensäkin syytä ottaen jupisemaan jotain samanlaista. Ja niin häntä sitten vietiin.

Kysyin illalla, myöhästyitkö pahasti. Ei kuulemma ollenkaan. Minä, että myöhästyitpäs. No vähän, sanoi. No, mitä opettaja? Ei se mitään, se aina vaan kysyy, että mikä on syy. No, mitä sinä sille sanot? Poika työnsi päätään lähemmäs minua, hiljensi ääntään ja hymisi puolikuiskaten puolihymyillen. Mä sanon aina sen saman. No, minkä? Että aikuset ei herättäny tarpeeksi ajoissa.

Nämä ovat tilanteita, joissa vain ei voi enää sanoa sitä eikä tätä. Ainoa toivoni on Sirpa-opettajassa, jonka tiedän olevan aivan loistava opettaja ja paras kuviteltavissa oleva aikuinen lapsellemme koulussa. Lapsiperheille mainostettakoon, että Paraisten koivuhaan koulu on aivan mainio paikka, siellä on henkilökunnan kesken tosi hyvä ilmapiiri. Ja täältä löytyy kohtuullisia asuinpaikkoja ihmisille. Täällä on muutenkin hyvä olla. Että tavallaan niinku toivotan kaikki tervetulleeksi.

S.

3 kommenttia:

  1. Näin silmissäni tuon Petjan ilmeen, kun hän kuiskasi sinulle. Aika mainio tapaus.

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Emme ehkä ihan heti tule, mutta kiitos ainakin mainiosta päivänavauksesta!

    Em

    VastaaPoista
  3. mietin että mitähän sinä vastasit oikojahamaslääkärille melkein parikyt vuotta sitten, ko me (minä) niin usein unohdettiin saapua oikeaan aikaan tarkastuskäynneille...

    VastaaPoista