Taiteilija työssään

Olin eräänä päivänä lasten kanssa jonkin aikaa. Ei meillä muita aikuisia ollut kuin minä. Oli omia ja naapurin väkeä. Muuan naapurin poika kun tulee, niin koko ajan tapahtuu. Niin kävi tälläkin kerralla.

"Maailman parhaan leivän" (majoneesileivän) syönnin jälkeen poika harhautui saliin ja jäi tuijottamaan maalausta. "Kuka toi on? Kuka ton on tehny?" Kerroin, että rouveli sen on tehnyt, ja poika se siinä. Ja valokuvasta se kuva on jäljennetty, ja mökillä ollaan. "Onks teillä paperia ja kynää? Mä teen samanlaisen."

Ja niin hän teki ja tartutti tekemisen muihinkin. "Taiteilija työssään", nuori mies toisteli eräänkin kerran, ja kysyi, että eikö olekin saman näköinen. Meidän poika ilahtui nähdessään kuvan, ja  totesi, että hyvä väärennös. Taiteilija oli hieman närkästynyt, ja täsmensi, että kyseessä on jäljitelmä. Tässä kopla, taiteilija pitelee tuoretta teosta käsissään. Muut hurraavat.

Sen jälkeen toinen koululaisista asettui peilin ääreen. Hänen tyylinsä piirtää on huomattavasti hitaampi ja rauhallisempi. Molemmat olivat luovan työn äärellä innoissaan. Pojat perustivat galleriaa ja museota ja sen sellaista. Meidän poika loihti lopulta omakuvan.

Nuorinkin halusi tehdä jotain. Hän oli otettu, kun pääsi mukaan malliksi. Maalari makasi lattialla mahallaan ja kolmen sekunnin välein nosti katsettaan tuolilla istuvaa kohdetta kohden, ja veteli viivoja paperiin tottunein elkein.

Hän halusi kuitenkin luoda myös jotain omaa. Lupasin senkin laittaa tänne blogiin.

Tarkempia tietoja laitteen toiminnasta saa kuvan henkilöltä.

Vielä yhden omakuvan toimitan.

Talohan ei ollut ihan niin kuin olisi pitänyt, kun rouva tuli kotiin. Sitä tekemisen meininkiä oli kuitenkin mukava katsella ja kuunnella. Mihin se katoaa, kun meistä tulee aikuisia?

S.