Kummitätini kertoi, että kun hänellä lomien aikaan työt helpottavat, hän menee kirjastoon ja kirpputorille, ja usein yksin. Kuulostaa tutulta, vaikka omassa puntarissani kirjasto painaa kirpputoriin nähden sen verran enemmän, että vaikka molemmat kirillä alkaakin, vietän oman aikani mieluummin täydellisesti jastossa, pparilla voi käydä vaikka porukalla sitten.
Hiljattain sain olla kirjastossa, ja olin siitä hyvin iloinen. Kirjastossa on erityisen suurta olla tietokirjauutuuksien kohdalla, sieltä voi löytää ihan mitä sattuu, varsinkin lontoonkielisiä vaikka se kieli pienimuotoinen muuri onkin. Itse sain edellisellä kirjastossaolokerralla olla hyvin vähän aikaa ylipäänsä hyllyjen kohdalla seisomassa, mutta se vähä riitti. Löysin vanhan kirjan, Maun Fysiologian. Se oli jotenkin ihan hirveän hauska kirja. Sitä on vaikea kertoa, mutta ehkä on niin, että kirja täytyy vain lukea. Tai ainakin sen voi sanoa, että Kirjaa pitää lukea.
Sen on suomentanut Jukka Mannerkorpi, ja olkaa niin hyvät ja kertokaa, onko kyseessä Juha Mannerkorven, suomen kauneimman kirjailijan, poika. Maun fysiologian kirjoittaja Brillat-Savarin oli lakimies, vilosohvi ja kansalliskokouksen jäsen, ja mitä lie olikaan. Kirjoitti koko elämänsä tiedettä, ja kuolemansa jälkeen antoi sitten julkistaa hupaisan kirjan, joka ei oikeastaan ole mitään ja on kuitenkin yhtä ja toista. Siinä ylistetään makua, näin minä sen tulkitsen. Ja hyvä maku nostetaan siihen asemaan, missä kulinaarisimmat kulinarissimot sitä pitävät tai ovat aina pitäneet.
Kirjan alussa on parikymmentä pykälää. Poimin niistä muutamia:
1. Maailmankaikkeus ei olisi mitään ilman elämää ja kaikki elollinen tarvitsee ravintoa
2. Eläimet ravitsevat itseään. Ihminen syö. Vain sivistynyt osaa aterioida.
3. Kansakuntien kohtalo riippuu niiden tavasta ruokailla.
7. Ruokapöydän ilot kuuluvat niin köyhille kuin rikkaille, kaikille ikäluokille ja kaikille kansoille vuoden kaikkina päivinä, ne voidaan yhdistää kaikkiin muihin nautintoihin ja ne jäävät viimeisinä lohduttamaan näiden ehtyessä.
10. Ylensyöjät ja juopot eivät osaa syödä eivätkä juoda.
14. Jälkiruoka ilman juustoa on kuin silmäpuoli kaunotar.
15. Kokiksi tullaan mutta paistinkääntäjäksi synnytään.
17. Myöhästelijän odottaminen liian kauan on epäkohteliasta jokaista läsnäolijaa kohtaan.
Erityisesti kohdan 18 äärelle hiljennyin: Joka ottaa ystävän vastaan pitämättä henkilökohtaisesti huolta hänelle tarjoiltavasta ateriasta, ei ansaitse ystäväänsä.
Samaan osastoon kuuluu viimeinenkin:
Vieraan kutsuminen merkitsee vastuuta hänen tyytyväisyydestään koko sen ajan, kun hän viipyy kattosi alla.
Brillat-Savarinista muistetaan enää vain hänen viimeinen kirjansa. Kukaan ei tiedä, mitä muuta hän kirjoitti. Kuulemma ranskalainen kulttuuri nojaa tähän kirjaan. Puolustuksenani voin sanoa, etten ole muutenkaan ranskalaisuuden tuntija, en kuvataiteessa, kirjallisuudessa enkä edes musiikissa. Ja sitä paitsi ihan omin avuin kaivoin kirjan sieltä hyllystä, kun nimi oli niin hyvä...
Sivulla 48 kirjalija kertoo havainneensa, että ihmisen erottaa eläimestä kolme liikettä, jotka hän pystyy kielellään tekemään (toki muitakin eroja on): Spikaatio-, rotaatio- ja verritioliikkeet.
"Ja todellakin: Ihmisen makuaisti on poikkeuksellisen täydellinen. Vakuuttuakseen tästä tarvitsee vain vilkaista sen toimintaa.
Heti kun suuhun ilmestyy herkkupala, elimistö ottaa sen peruuttamattomasti talteen kaasuineen mehuineen.
Huulet pitävät huolen siitä, ettei se pääse livahtamaan takaisin, hampaat tarttuvat siihen ja jauhavat sen hienoksi, sylki kastelee sen läpimäräksi, kieli vaivaa ja kääntelee sitä, kurkku imee sitä puoleensa, kieli kohoaa luiskauttaakseen sen alas, hajuaisti nuuhkaisee sitä matkan varrella ja se tulee syöstyksi mahalaukkuun, jossa uudet muutokset odottavat sitä. Koko tapahtumasarjan aikana siitä ei pääse karkuun ainoatakaan hiukkasta, pisaraa tai atomia, kaikki alistetaan makuaistin arviointikoneistolle.
Juuri elimistön täydellisyys tekee herkuttelusta ihmisen etuoikeuden."
Tätä tekisi mieli jatkaa, mutten nyt jaksa koska väsyttää kun tulin juuri saunasta ja söin kiukaalla hyvin paistuneen hookoon sinisen. Kukaan ei auttanut mua, Tomi vain istui ja joi ja puhui, ja Maukka ei tullut koko saunaan. Se ois muuten saattanu siinä makkaransyönnissä vähän auttaakin, mene tiedä häntä.
S.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti