Nojaa, kyllä se totta oli vaikkei kuvassa niin näkynytkään. Minä ajattelin, että olenpa hyvä tyyppi kun edes sotku ei haittaa. Mutta ehken sitten niin hyvä kun piti kuitenkin mainita se ääneen. Mutta ihan jos suoraan puhutaan, niin parasta olis ihan kamala kaaos, ja sitten tulis vieras, ja ei sanois sille kaaoksesta mitään kun hymyilis vain ja toivottais tervetulleeksi eikä välittäis noin muutenkaan. Raivais vähän kahvikupille tilaa ja pinna ois koko ajan löysänä ja lapset onnellisina.
No olethan sinä hyvä tyyppi, juuri sillä hetkellä sotkuja kestävä hyvä tyyppi, kun ne sotkut ei haittaa.
Niin, miksihän me ei osata rentoutua vaan pyydämme aina anteeksi sotkuisuutta kun tulee vieraita, ehkä siihen liittyy jotenki sellanen momentti että kunnioittaa vieraita sen verran, että vähän järjestelee, niin on jotenki pyhempää ja juhlavampaa. (Otollisempaa pönötykselle, toisaalta = )
Luulen, että jos vieras tulee kamalan sotkuiseen paikkaan, niin hänhän voi olla salaa jopa hivenen tyytyväinen, kun oma koti jäi taakse vähemmän sotkuisena. Näin olemme kateellisuuslogiikan mukaan tuottaneet toiselle onnellisuuden kokemuksen ja olemme siis parempia ihmisinä.
Mua sotkut saattaa ahdistaa. Asioiden järjestyksessä pitäminen on elämänhallintaa. Tuntuu, että elämäkin on järjestyksessä ja voi siinä järjestyksen keskellä sitten olla levossa. Toisaaltahan me vain huijaamme itseämme. Todellisuudessa ulkoisella järjestyksellä me vain hallitsemme sisäistä kaaostamme. Mitä järjestelmällisempi ihminen (lue neuroottisempi, minun näkökulmasta) sitä pahemmin on kaaos sisällä. Esimerkkinä minun tätini, joka on tunne-elämältään täysin jumissa. Hänen mattonsa hapsutkin on kammattu syrjään, eikä missään ajelehdi epämääräisiä mihinkään kuulumattomia asioita. Voin kuvitella kuinka hän hyökkää aamuviideltä postilaatikolle ja viikkaa turhan postin heti siististi keittiön nurkkaan. Mainoksiahan hän tuskin tilaa...
Luulen, että vieras on joku sotkusignaali joka aktivoi itsessä liiallisen tietoisuuden tason sotkuisuudesta ja ne sotkut alkaa ahistaa enemmän ittee, ku sitä vierasta. Mä oon toisaalta vähän semmonen, että alan kylässäkin vähän järkkäilee, ku täytyy laittaa toistenki elämä kuntoon, vaikka omassa on kyllä ihan riittävästi.
Ah, kaikilla muilla on kyllä ihan siistinä paikat, että kuinka kehtasit. Olen viime aikoina innostunut arjen taiteesta. Jäätelökulho säväytti.
VastaaPoistaNojaa, kyllä se totta oli vaikkei kuvassa niin näkynytkään. Minä ajattelin, että olenpa hyvä tyyppi kun edes sotku ei haittaa. Mutta ehken sitten niin hyvä kun piti kuitenkin mainita se ääneen. Mutta ihan jos suoraan puhutaan, niin parasta olis ihan kamala kaaos, ja sitten tulis vieras, ja ei sanois sille kaaoksesta mitään kun hymyilis vain ja toivottais tervetulleeksi eikä välittäis noin muutenkaan. Raivais vähän kahvikupille tilaa ja pinna ois koko ajan löysänä ja lapset onnellisina.
VastaaPoistaNo olethan sinä hyvä tyyppi, juuri sillä hetkellä sotkuja kestävä hyvä tyyppi, kun ne sotkut ei haittaa.
PoistaNiin, miksihän me ei osata rentoutua vaan pyydämme aina anteeksi sotkuisuutta kun tulee vieraita, ehkä siihen liittyy jotenki sellanen momentti että kunnioittaa vieraita sen verran, että vähän järjestelee, niin on jotenki pyhempää ja juhlavampaa. (Otollisempaa pönötykselle, toisaalta = )
Luulen, että jos vieras tulee kamalan sotkuiseen paikkaan, niin hänhän voi olla salaa jopa hivenen tyytyväinen, kun oma koti jäi taakse vähemmän sotkuisena. Näin olemme kateellisuuslogiikan mukaan tuottaneet toiselle onnellisuuden kokemuksen ja olemme siis parempia ihmisinä.
Mua sotkut saattaa ahdistaa. Asioiden järjestyksessä pitäminen on elämänhallintaa. Tuntuu, että elämäkin on järjestyksessä ja voi siinä järjestyksen keskellä sitten olla levossa. Toisaaltahan me vain huijaamme itseämme. Todellisuudessa ulkoisella järjestyksellä me vain hallitsemme sisäistä kaaostamme. Mitä järjestelmällisempi ihminen (lue neuroottisempi, minun näkökulmasta) sitä pahemmin on kaaos sisällä. Esimerkkinä minun tätini, joka on tunne-elämältään täysin jumissa. Hänen mattonsa hapsutkin on kammattu syrjään, eikä missään ajelehdi epämääräisiä mihinkään kuulumattomia asioita. Voin kuvitella kuinka hän hyökkää aamuviideltä postilaatikolle ja viikkaa turhan postin heti siististi keittiön nurkkaan. Mainoksiahan hän tuskin tilaa...
Luulen, että vieras on joku sotkusignaali joka aktivoi itsessä liiallisen tietoisuuden tason sotkuisuudesta ja ne sotkut alkaa ahistaa enemmän ittee, ku sitä vierasta. Mä oon toisaalta vähän semmonen, että alan kylässäkin vähän järkkäilee, ku täytyy laittaa toistenki elämä kuntoon, vaikka omassa on kyllä ihan riittävästi.
Absurdistaniasta... ;)
VastaaPoistaS.