Olin tyttäreni kanssa nurmella iltapäivemmästä. Ihan täyttä työtä se minulle oli. Nurmella hänellä ei ollut muuta aktiviteettia kuin kulkea Trangiaa kohti tai penkoa kylmälaukkua. Ensin mainittu oli vaarallista, jälkimmäinen harmillista ainoastaan. Tyttäreni nukahti autoon, ja toivoin hänen olevan yöunillaan siinä puoli yhdeksän maissa, vaikka tiesin, ettei hänen mahalaukkunsa ollut kovin täysi. Hän heräsi kun tulimme pihaan. Otin hänet syliin ja menin vadelmapuskaan ja syötin hänelle vadelmaa. Hän söi sitä tosi kauan, välillä työnsin hänen suuhunsa myös punaisia viiniherukoita kuten niiden täkäläinen nimi kuuluu. Ehkä neljän tai kolmen marjadesin jälkeen kannoin tyttäreni sänkyyn. Sinne hän nukahti hymy huulillaan. Olin hyvilläni, että hän heräsi vielä yöuniltaan ja tuli syötettyä hänelle vadelmaa mahan täydeltä.
S.
Niilokin on syönyt marjoja, kaikenlaisia ja mielellään. Marjansyöntiperinteen säilyttäminen on tärkeä asia! (Tai vahvistaminen joissakin tapauksissa.)
VastaaPoista