Noin pitkää otsikkoa kirjoittaessa olin unohtaa jo sen, mitä tulin tähän kirjoittamaan. Olisikohan nimittäin ollut Chaconne sen kappaleen nimi, todennäköisesti. Bachin Chaconne (BWV 1004) sisältää kaiken lohdun ja lohduttomuuden niin, että kaikki lohtu ja lohduttomuus soi samanaikaisesti. Se on merkillistä, mutta sen voi todeta. Minun levylläni lohdun ja lohduttomuuden soittaa Michelangeli, tuo jääräpäisen myyttinen hahmo. Hän siis soittaa omalla vakioflyygelillään Busonin sovitusta viulupartitan osasta Chaconne. Sama lohtu ja lohduttomuus soi tietysti myös alkuperäissovituksessa, kunhan on riittävän sielukas musikantti viulun kaulassa kiinni.
S.
Oletkos nähnyt sen, kun Joshua Bell soittelee chaconnea metroasemalla lippis päässä?
VastaaPoista"
Bell decided to begin with "Chaconne" from Johann Sebastian Bach's Partita No. 2 in D Minor. Bell calls it "not just one of the greatest pieces of music ever written, but one of the greatest achievements of any man in history. It's a spiritually powerful piece, emotionally powerful, structurally perfect. Plus, it was written for a solo violin, so I won't be cheating with some half-assed version."
Bell didn't say it, but Bach's "Chaconne" is also considered one of the most difficult violin pieces to master. Many try; few succeed. It's exhaustingly long -- 14 minutes -- and consists entirely of a single, succinct musical progression repeated in dozens of variations to create a dauntingly complex architecture of sound. Composed around 1720, on the eve of the European Enlightenment, it is said to be a celebration of the breadth of human possibility.
If Bell's encomium to "Chaconne" seems overly effusive, consider this from the 19th-century composer Johannes Brahms, in a letter to Clara Schumann: "On one stave, for a small instrument, the man writes a whole world of the deepest thoughts and most powerful feelings. If I imagined that I could have created, even conceived the piece, I am quite certain that the excess of excitement and earth-shattering experience would have driven me out of my mind."
"
http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/article/2007/04/04/AR2007040401721.html
Joo, muistan kyllä kun tuo juttu tuli ulos. Kyseinen lehti istui muistaakseni kolme kuukautta tuon jutun päällä ennenkuin julkaisi sen, ja tämä hämmästytti monia jälkeenpäin. Eikö siinä ollut yksi kaveri, joka palasi häntä kuuntelemaan? Ja tuhannet kävelivät ohi...
VastaaPoistaS.