Vanhus ei saanut istumapaikkaa raitiovaunussa!

Koiviston presidenttipari joutui seisomaan ratikassa. Tästä taisi olla kuvakin tämän päivän mediassa, tai sitten kuvan alla luki että "kuvan presidenttipari ei liity tapaukseen".

Mikä oli tapauksessa uutisinta? Se että Koivistot seisoivat? Se, että koivistot eivät saaneet istumapaikkaa? Se että Rouva ja Tellervo Koivisto olivat joskus olleet presidenttipari ja nyt heille ei ole sijaa raitiovaunussa?

Millä perusteella Koivistojen seisomataipaleesta voi tehdä numeron? Miksi sitten ei siitä, että joka päivä sadat vanhukset ympäri Suomenniemen seisovat erilaisissa kulkuvälineissä ja tuijottavat varattuja, siis joko istujille tai heidän repuilleen varattuja istuimia. Miksi toinen vanhus, joka jää vaille ikänsä myötä hänelle kuuluvaa arvostusta on enemmän oikeutettu istumapaikkaan, kuin toinen? Vai kuuluuko presidentille istumapaikka julkisissa kulkuneuvoissa enemmän kuin muille eläkeläisille? Jos Koivisto olisi jäänyt tutkimaan sosiaalisia suhteita Turun satamaan eläkeikäänsä saakka, kuka olisi repinyt otsikot, kun Halisista Lonttisiin vievässä bussissa ei olisikaan ollut paikkaa Maunolle, Maukalle siis, joka joutui, surullista, luopumaan lempinimestään kun toimittajat nimesivät hänet sittemmin Manuksi. Tämän tiedon kertoi minulle muuten Heikki, ja Heikin faktoihin voi luottaa siinä missä hänen fiktioonkin, niin uskottavaa se on.

S.

Ps. Kuljin yläasteelle linja-autolla. Joskus kyytiin tuli vanhuksia, ja bussimme oli aina ihan täynnä. Voin sanoa, ettei paikan luovuttaminen vanhuksille ollut helppoa. Äiti antoi kotoa lähtiessämme siihen selvät ohjeet. Ryhmän paine oli kuitenkin niin suuri, etten saanut pyllyäni aina ylös silloin kuin olisi pitänyt, vaikka sympatiani vanhusten puolella olikin. Varsinkin jos vanhus yritti saada paikkaa neljästä ensimmäisestä penkistä ja itse istuin taempana. Muistan kuitenkin, miten pikkusiskoni teki joskus tilaa kyytiin eksyneelle vanhukselle. Pidän sitä yhä suurena tekona. Sitä sosiologiaa, joka siellä pikkupaikkakunnan koulubussissa vallitsee, on ihan mahdoton kuvailla, muutoin kuin että se on ankaraa ja joustamatonta ja että siinä todellisuudessa näkyväksi tuleminen on pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua. Mutta sen jälkeen saa tietysti olla rauhassa, kun on rauhassa itsensä kanssa, vaikka onkin tullut nähdyksi. Kun nyt tuli tonkaistua sitä tunkiota, niin luulen, että palaan tähän vielä.