Minä ja poika

Ostin litrahkon kanelia. Ostin, vaikka joulun alla luin, että pienessäkin määrässä kanelia on pieni määrä myrkkyä. Samassa jutussa kerrottiin, että jos myrkyn ottaa pois, makukin häviää. Totesin, etten muuta tämän takia kanelinkulutustottumuksia. Optimisti voi tosin olla taakka jollekin, mutta ajattelen usein, ettei minulle käy mitään vaikka jollekin kävisikin.

Kanelia ostin, koska kaneli oli loppu. Se loppuu helposti, vaikka ennenkin olen ostanut sitä paljon kerrallaan. Sitä sekoitetaan sokeriin ja sekoitusta ripotellaan puuron päälle. Puurossa on hyvin tärkeää olla manteli. Keskimmäinen penää mantelia kaikkiin valkoisiin puuroihin. Hän iloitsee suunnattomasti jos saa mantelin itselleen ja on tekemisissä, että saan hänet rauhoitettua, kun manteli löytyy kaverin lautaselta.

Kerran kysyin Ullalta, se hänen nimensä muistaakseni oli, (Oulun yliopiston erään ruokalan lyhyttukkainen rempseä kokki-kasööritär) että onko EU antanut direktiiviä siitä, missä suhteessa sokeri ja kaneli on sekoitettava. Kuulemma sai laittaa ihan oman maun mukaan molempia. Tämä mielessäni kippasin kanelia metalliastian pohjalle niin, että puoliväli ylittyi. Sokeria mahtui tämän jälkeen runsas kolmannes. Sekoittuessaan aineen tilavuus vähän muuttuu, niin minä ajattelin, mutta säästin sekoittamisen tuonnemmaksi. Katsoin valkoista sokerikukkulaa tietoisena siitä, että alla on aika paljon kanelia. Siellä se purkki odottaa tälläkin hetkellä sekoittajaansa. Saa tulla sekoittelemaan.

Keskimmäinen touhottaa aina jaloissa jos teen keittiössä jotain. Kun teen. Nyt innostui tekemään oman seoksensa. Annoin luvan, sillä näen hyvin läheltä hyvin, miten hän ilahtuu kun saa tehdä. (Viimeksi hän sai minulta luvan tehdä "koritteekki" veden ja jauhon sekoitusta. Epäselväksi jäi, mitä oli tarkoitus koristaa. Pöydältä kuppi sittemmin löytyi.) Sanoin, että tee pieni annos, pikkulusikalla otat kanelia varovasti. Hän otti pikkulusikalla, mutta oli ilmeisesti innoissaan ja osa kanelista lankesi valkeuttaan hohtavalle lattiallemme. Etsin imuria, mutta se ei ollut siellä mistä sitä hain, ja päädyin ottamaan syhvelin ja harjan. Lakasin kanelin pojan varpailta, ja se lähti sukista yllättävän hyvin. En uskonut kuitenkaan saavani kanelia lattialankulta syhvelin kyytiin, ja päädyin suosiolla lakaisemaan ruskean jauhon lattialankkujen väliin. Siellä tuottaa jauho iloa ja hajua meille pitkälle syksyyn.

S.