Skistestfiik

Mies luki kolme Skistefstiikin kirjaa. Jos olisi lukenut muutaman lisää, olisi oppinut lausumaan kirjailijan nimen varmaan vieläkin paremmin. Tai kukapa tietää, jos lakipiste vain saavutettiin kolmella kirjalla. Minä en ole lukenut yhtäkään hänen kirjaansa. Sen verran, että tavallaan niinku S. oli mun ex-esimies, vaikkei tietysti ollut lähelläkään. Mutta näin minä hänet kerran Oulun kauppahallissa istumassa kahvikupin ääressä. Ajattelin, että siinä istuu ja turisee kaverin kanssa, kirjat myyvät ja rahaa kilisee tilille eikä tartte juosta hommissa kaheksasta viiteen vaan voi juosta kauppahallin kahviossa. Kunnes tulee vaksi ja sanoo että hei, täällä sisällä ei pojat juosta.

EM kertoi joskus S:n kirjoitusrosessin alkuvaiheista. Se oli salaisensorttista. Kolme kirjaa lukenut mies kertoi minulle, että kirjoissa on merta joka on symboli jollekin, mutten muista enää mille. Kai milloin millekin. Minä liitän S:iin Haukiputaan ja Kellonlahden, ja kai ajattelin häntä silloin kun kävin Kellonlahdella viimeksi, kolme neljä kesää sitten. Veneenkuljetusalan ammattilainen Sami Seliö oli siellä viihdyttämässä meitä hänen sidosryhmäläisiään, ja minäkin pääsin hänen veneensä kyytiin. Se oli F1-vene, ja kyyti oli sellaista, ettei sitä oikeastaan voi kenellekään selittää. Kellonlahti oli tyyni kuin ärsytetty etana (Kuuntelin Pauli Kohelon kirjan Ohessa tilinumeroni, ja hekottelin halki opuksen niille kehnoille kielikuville, ja lopussa ajattelin, että tulipahan naurettua, mutta ei kai tässä mitään muuta hyvää ollut. Että jos näitä ei yhtenään kuuntele, niin silloin tällöin voi kuunnella ja nauraa ja lukea tai kuunnella sitten jotain vähän järkevämpää.) ja lokit lilluivat paahteisella merenpinnalla toimettomina. Ne olivat ensin kaukana, kunnes yhtäkkiä näin, että olimme heidän keskellään. Vene meni kahtasataa, lokkiparat eivät ehtineet edes suunnitella lentoonlähtöä kun olimme jo heidän keskellään. Jos ymmärsin oikein, lokkiruumiita ei kuitenkaan tullut.

Mutta mutka tuli. En ymmärrä vieläkään, miten sellainen vene voi tehdä 90 asteen mutkan vasemmalle sellaisessa vauhdissa niin, ettei vene kippaa kyljelleen. Valitettavasti näin kuitenkin tapahtui. Löin pääni veneen lasikupuun, josta on tarkoitus katsoa ulos. Pääni oli tarpeeksi painava ilman sitä painavaa kypärääkin, kypärän kanssa edellytykseni pitää päätä paikallaan olivat entistä heikommat. Olisi se veneenkuljetusalan ammattilainen voinut hihkaista, että hei, pitele päätäs, me käännytään. Mutkat ja vauhti olivat muutenkin minulle liikaa. Muistan, kun nousin veneestä ja sanoin laiturilla nauravalle kollegalleni: Voin pahoin.

S.