Vietämme ajattelun viikkoa. Työkaveri kertoi minulle siitä tänään, kun soitin hänelle matkalla töihin. Hän kysyi, mitä mieltä olen Kurzweilin singulariteetista. Lupasin palata myöhemmin asiaan. (En palannut, keskityin muihin asioihin. Kurzweil on kuulemma futurologi, joka uskoo että parin vuosikymmenen päästä ihminen on integroitunut tietokoneisiin niin, että teknologian avulla tietokone saadaan ihmisen aivoihin. Yksinkertaisimmillaan vaikkapa kalenteri voisi olla päässämme ihan fyysisesti, tai bitteinä, puolifyysisesti, ja sieltä se olisi sitten kaivettavissa ja kai sitten myös täydennettävissä. Emme keskustelleet asiasta enempää, se oli vain sellainen aamun kuriositeetti ja minulle uusi asia. Mutta sitä se singulariteetti sillä kertaa tarkoitti.)
Toinen asia.
"Yhdysvaltalaisen Robert Reichin (1995) karikatyyria mukaillen voidaan Suomessakin 1800-luvun lopulta syntynyttä modernia koulua perustellusti verrata massatuotantotehtaaseen, jossa lapset siirtyvät luokalta toiselle ennalta määrätyn, vakio-oppiaineista muodostuvan ohjelman mukaan, kuten tehtaan liukuhihnalla. Kussakin vaiheessa lasten korvien väliin syötetään tietyt faktat ja asenteet tietyssä järjestyksessä. Ne lapset, joilla on suurin kyky omaksua faktat ja nöyrin luonteenlaatu, siirretään nopeammille hihnoille matkalla koneiston läpi. Vähiten omaksuvat ja kurittomimmat siirretään hitaammalle hihnalle. Suurin osa lapsista päätyy keskivauhtia kulkevalle hihnalle. Faktojen säilyminen pienessä päässä tutkitaan tarkistuspisteissä vakiotestein, ja vialliset tuotteet siirretään pois linjalta ja palautetaan uuteen työstöön. Aivan kuten massatuotannossa, häiriöttömän tuotannon ehtona olevaa rationaalista järjestystä korostetaan yli kaiken (Rinne & Salmi 1998)"
Katkelma Kasvatussosiologian perusoppikirjasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti