Hilpeyttä ja hartautta

Otin hautajaisiin mukaan yhdeksänvuotiaan, jotta hän voisi hoitaa yksivuotiasta. Hyvin hoiti. Minun piti ajaa pitkä matka tuntematonta pientä tietä, jotta pääsisin Kasnäsiin, paikkaan, jossa lautta lähtee Kemiönsaaren Hiittisiin. Arvio matkasta lauttarantaan oli ajassa tunti ja kolme varttia. Sen verran oli aikaa kun pääsin liikkeelle. Sitä ennen vaihdoin yksivuotiaan kakat. Unohdin hänen ruokansa ja vaippansa kotiin.

Matkalla lapsi kävi kärsimättömäksi. Minä yritin olla hänelle niin seurallinen kuin kuljettaja vain voi olla. Löysimme perille ajoissa. Lautalla odotellessamme pappi soitti ja kyseli kuulumisia. Sanoin, että ehdin lauttaan ja kaikki on kunnossa. Pappi oli urkuparvella yhdessä vainajan lapsuudenystävän kanssa. Tätä oli pyydetty laulamaan. Minulle oli lähetetty tekstiviesti, jossa kerrottiin, että laulusta ei ole nuotteja lähetettävissä, mutta se löytyy googlesta. En googlettanut.

Ajoin kirkkoon, tie oli ihana. Perillä saaren perällä oli idyllinen kylä, ensimmäinen vastaantuleva ihminen nosti lapastaan. 50-vuotias nainen. Kirkon pihassa oli autoja aika paljon, vaikka tilaisuuden alkuun oli aikaa ruhtinaalliset 24 minuuttia. Annoin yhdeksänvuotiaalle ohjeet olla kuopuksen kanssa ja kääriä hänet tarvittaessa lakanaan -.peittoa en muistanut ottaa mutta työnantajani logolla varustettu pussilakana löytyi autosta. Poika kertoi myöhemmin urkuparvelle kiivetessään kietoneensa lapsen siihen.

Pappi oli yhä parvella. Hyvin mukava mies. Pieni kirkko oli pullollaan ihmisiä. Vainaja oli syntynyt saarella ja hänet tunnettiin seudulla laajasti. Tunnelma kirkossa oli surun sävyttämä, mutta lehterillä odottava mies oli hilpeänä. Hän puhui vuolaasti ja vähän liian isolla äänellä ja liian "maanläheisesti" minun makuuni. Jutut olivat kyllä mielenkiintoisia, mutta olisin mieluummin kuullut niitä vaikkapa makkaranuotion ääressä. Sain häneltä nuotin, johon melodia oli kirjoitettu. Ajattelin, että ehdin katsoa tähän vähän sointujakin papin puheen aikana. Näin kuitenkin hänen käsissään toisen nuotin, jossa näkyi olevan sointumerkkejä. Pyysin saada sen itselleni ja annoin omani takaisin hänelle. Ei olisi pitänyt, sointumerkit oli siihen kiskottu ihan hatusta. No, siitäkin laulusta selvittiin. Miehellä oli komea ääni, mutta hän lauloi laulun keskiosan ihan eri tavalla mitä nuoteissa luki. Yritin edes aika-arvoja venyttää solistin pirtaan sopivaksi. Lahjani eivät riittäneet kolmisäkeistöisen laulun aikana siihen, että olisin oppinut sen vaihtoehtoisen melodian kokonaan. Säestäviä ääniä ja sointukulkuja soitin "valikoiden".

Soitin alkumusiikkina Myrskyluodon Maijan. Opettelin laulun kotona jollekin mallille. Aikataulun takia minulla ei ollut mahdollisuutta soittaa yhtään laulua ennen tilaisuuden alkua. Varovasti piipitellen säädin äänikertoja kahdelle eri sormiolle, enkä edes tiennyt, kumpaan suuntaan se koppeli vaikuttaa. Ehkä molempiin? Kun kellot olivat soineet, aloitin. Soitin hyvin hitaasti, ja selvisin tehtävästäni kertauksineen päivineen. Tilaisuuden oli määrä päättyä varttia vaille, sillä lautta lähti tasalta ja matkaan oli syytä varata se vartti. Addresseja oli kuitenkin hirveä pino. Pappi pani parastaan ja luki niitä minkä kerkesi. Ne loppuivat kymmentä vaille. Sen jälkeen soitin nelisäkeistöisen virren niin nopeasti kuin kehtasin. Ja sitten vielä se Maija uudestaan. Jätin intron pois, en kahdentanut melodiaa, en kerrannut ensimmäistä osaa, enkä toista. Soitin laulun niin nopeasti, etten kotona kertaakaan saanut sitä menemään paljon hitaammallakaan tempolla yhtä luontevasti. Kun viimeinen ääni vielä soi, jalkani olivat jo keinahtaneet saaden lantioni hyvää tekevään kiertoliikeeseen. Ajatukseni olivat kuitenkin jo lautalla. Kävelin portaat alas, käytävä oli täynnä ihmisiä. Pääovella oli tukos päädyin kävelemään surusaattoa vastavirtaan, kirkon sivuovesta ulos. Poistuin kapeasta kiviaidan raosta kirkkotarhasta ja kiidin autolleni. Yhdeksänvuotias oli nostanut heränneen yksivuotian jo kyytiin ja vyöttänyt hänet paikoilleen. Nostaessani kytkintä aikaa lautan lähtöön oli kahdeksan minuuttia.

Ehdin. Pappi soitti myöhemmin ja kertoi soittaneensa lautalle, että odottavat minua. Huomaavainen mies! Lupasi myös lähettää nuottini, jotka "siinä hötäkässä" unohdin urkujen ääreen. Ystävällinen mies!

S.