Olin askeltaa minne sattuu.
Tänään ajattelin, miten musiikki voi olla oma asia, henkilökohtainen, salaisuudenkaltainenkin. Että minulla on tämä, vaikkei muilla olisikaan. Tätä ette vie, vaikka ruumiini veisittekin, ja vaikka henkenikin, musiikkia ette vie. Muistaako joku keskitysleirikuvauksia, joissa musiikki on kantanut? Moni selvisi muistin avulla. En spekuloi sillä, selviäisinkö musiikin avulla, jos joutuisin leirille.
Kun musiikki tulee sinne, minne sitä ei odottanut, niin maailma voi keikahtaa. Tänään kävelin Citymarketissa ostamassa kondensoitua maitoa ja pakastepuolukkaa, joka muuten oli samankilohintaista kuin pakastetyrnimarja, jota päädyin myös ostamaan. Sain uudesta laitteestani langattomasti tiedon korvanappiini, mitä valtakunnan virallinen sivistyskanava jakoi torstai-iltaansa nääntyneelle kansalle. Taisi olla kyse Faunin iltapäivästä. Ensin soitti Tampereen orkesteri kitarasolistin kanssa. Ihan ok, ajattelin, ja olin jo suuntaamassa digestivekeksien luokse. Kunnes napista alkoi kajahdella Toivo Kuulan ja Veikko Antero Koskenniemen Tule Armaani. En meinannut pysyä tolpillani enkä ehkä hallinnut kasvojeni lihaksia ihan täysin. Joku konsulentti saattoi ihmetellä, niitä on sitimarketissa aina aika paljon. Ehkä he eivät jaksa katsella ihmisiä kasvoihin, paitsi niitä jotka tulevat käsi ojossa makkaralautasta kohti, kuten minäkin sitten myöhemmin tein. Siinä Jorma Hynnisen laulaessa en olisi millään saattanut. Olin askeltaa minne sattuu, se oli niin hienoa. Ralf soitti pianoa, ja Jormalla homma pysyi koko ajan aika maltillisena. Laulu antaa mahdollisuuden ronskiin tuuttaamiseen, ja jos Jormalla joskus onkin taipumusta sellaiseen, nyt hän pysyi kyllä ruodussaan. Viimeisen kaaren voimakin syntyi pikemminkin pidäkkeellisestä kuin pidäkkeeettömästä äännähdyksestä, Tule Armaani!
S.
Tuon laulun muiston varassa minä saattaisin selvitä vaikka keskitysleiriltäkin.
VastaaPoistaMutta oletko Samppa huomannut, että marketeissa ja muissakaan kaupoissa ei enää ole niin usein kahvitarjoilua kuin ennen?
Aika paljon arveltu, mutta luulen ymmärtäväni. Tuohan soi sinulle merkittävässä juhlassa kauahkon sitten.
VastaaPoistaMutta panin juuri merkille siellä kaupassa, kun oli jos jonkunlaista konsulentti Sanelma Käyrämöä tarjoamassa jos jonkunlaista makkaraa, että onpa näitä. Ehkei kahvia kuitenkaan ole, eikä kakkua tai pullaa. Siellä marketissa tosin on Turun halvin kahvi, 40 senttiä. Että välimuoto kai se on, espan kahvin ja ilmaisen puolipaikkeilla.
S.
Niin, valmistajat kyllä tarjoavat maistiaisia, mutta kauppiaat eivät tarjoa kahvia ja pullaa. Ei sillä että kaipaisin, tuli vain mieleen.
VastaaPoistaSe se vasta juhlaa on kun on juhlat omassa päässä.Vaikka sitten saisikin kylähullun maineen.
VastaaPoista