Olen kuunnellut Das wohltemperierte Klavieria Maj Lindien jälkeen enemmän kuin moni muu. Ykköskirjaa. Siitä on Sviatoslav Richter tallentanut jäljittelemättömän versionsa. Kuulin tänään hauskan analyysin Richterin tulkinnoista, ammattilainen oli näin tuumannut: "Voihan sitä Richteriä kuunnella mutta ei sitä kannata yrittää matkia". Itse tiedän, että oma yrittämiseni jäisi yrittämiseksi, enkä siksikään yritä. Yrittäminen on kuulemma määritelmän mukaan epäonnistunut suoritus, sanoi muuan yrittäjä, joka ei minun mielestäni ollut niin hauska kuin omasta mielestään. Lähtiessä hän yritti halata lounastapaamisessa mukana ollutta naista. Tämä ei antanut lupaa. Ei naisia saa halata ilman lupaa.
Viikonloppuna kuulin pieniä hyviä tarinoita. Yksi nainen parkourasi ja kertoi siitä minulle. Hän oli yli viisikymmentä, mutta käveli sujuvasti kissakävelyä. Olin keskisuurkeittiössä töissä lauantaina vähän aikaa, ja siellä hän harrastuksestaan kertoessaan demonstroi. Kuulemma kissakävellessään hänen tyttärensä oli tullut koulusta ja kysynyt, mistä on kyse. Kun tytär kuuli, että kissakävelystä, kohautti olkiaan ja jatkoi matkaa. Ei naiseus ja viidenkympin ikä ole este parkouraamiselle.
Eläkeläisnaiselle laulettiin yllättäen syntymäpäivälaulu. Meni sekunti, kun hän tajusi tilanteen, ja enintään neljä sekuntia, kun hän oli pöydän alla piilossa. Alkujärkytyksestään toivuttuaan hän muisteli valittua muistissa olevaa tapahtumaa mahdollisimman varhaisesta lapsuudesta. Hän oli naapurissa, jossa asui poika. Poika tykkäsi hänestä niin paljon, ettei päästänyt häntä kotiin. Oliko sitten samasta illasta kyse, kun tytön isä tuli hakemaan häntä kotiin, mutta poika pyysi, voisiko tyttö jäädä heille yöksi. Hän jäi. Aamulla pojan piti lähteä isänsä kanssa matkoihin, ja tyttö jäi nukkumaan tai ainakin makaamaan. Päivänsankari muisteli maanneensa selällään patjalla, ja hänen ystävänsä oli syöttänyt hänelle suoraan suuhun käsin murrettuja pullanpalasia päälaen puolella kontalleen istuen. Eläköön ystävyys!
S.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti