Kello

Haukiputaalla on kello. En koskaan ole ymmärtänyt, miksi jonkun paikan nimi on kello. Sen olen ymmärtänyt, että lähes aina on paikannimille hyvät perusteet. Kellollekin, vaikkei minulla soitakaan mitään kelloja. Ahguoika on toinen, jota en ole koskaan ymmärtänyt, kunnes luin Elimäen tarkoituksesta, että kyseessä on tunne, joka tulee, kun näkee toisen ihmisen kävelevän soraisella tiellä paljain jaloin.

Kanalassamme on kello. Se pyörii siinä missä muutkin kellot, ja kun on pyöritty tarpeeksi, valo syttyy, ja kun taas on valoa katseltu tarpeeksi, se sammuu. Kello sen kun liikkuu vaan. Myönnän, että on lapsellista ajatella, että kello pyörisi myös silloin, kun se otetaan töpselistä irti. Se siis normaalitilassa on pistokkeen ja pistorasian välissä. Meillä kanalassa on siltä osin vallinnut normaalitila jo jonkin aikaa. Tai tarkentaisin, että on lapsellista olla ajattelematta, että kun johdon ottaa irti, kello lakkaa pyörimästä.

Mutta näin se jotenkin meni. En ajatellut sitä ollenkaan. Minun piti ottaa kanojen valo pois siksi aikaa, kun lämmitin samasta roikasta autoani. Kello vie tilaa, eikä roikan pistoke mahdu kellon kanssa samaan töpseliryppääseen. Auto lämpeni noin kahdeksan tuntia. Kun panin valon takaisin päälle, kello jatkoi kulkuaan. Näin kanojen yöstä tuli kanojen päivä ja kanojen päivästä tuli kanojen yö. Tai sinnepäin ainakin.

En ajatellut asiaa sen kummemmin, kunnes eräänä yönä heräsin yöastialle, ja kuulin kukon kiekuvan. Kello oli puoli kolme. Tiesin naapurin kuulevan hyvin kukon kieunnan. Sattuneista syistä hän ei itse pidä puheyhteyttä minuun, joten en saa koskaan häneltä kuulla, miten paljon kukko häntä häiritsee. Toivoa tietysti sopii, että kukko ei häntä herättänyt puoli kolmelta, mutta pahoin pelkään, että herätti. Tai ei päästänyt nukkumaan, miten vain. Minä jatkoin unta, ja aamulla ymmärsin, että kanaparat, ja kukko. Että ihan on häränpyllyä heittänyt heidän aikataulunsa. Että kun vain isompaan kanalaumaan pääsevät, niin voi sitä kotkotusta kun he tästä elämänsä yllättävästä käänteestä raportoivat kanssasisarilleen. Raportointi kannattaa, sillä kertoen aina haihtuu suru.

S.