Tein eväsleipiä. Ne olivat valmiiksi keskikuivia, ja viettivät sitten vielä keskipitkän automatkan keskikuumassa autossa. Väliin panin metukkaa, juustoa ja kalkkunanjämät. Ja voita. Kotiin kun pääsimme, osa oli vielä säilynyt. Tänään he olivat vielä samassa eväslaatikossa. Keräsin tunnollisesti proteiinipitoisen leivänvälyksen talteen läjään. Tein leivän, jota en voidellut, mutta iskeä läjäytin välysläjän siihen päälle. Voita oli tarttunut jokaiseen siipaleeseen siinä määrin, että vaikka se oli juoksevahkoa, se ajoi asiansa. Sit mä söin sen uuden leivän. Mut ne kuivat eväsleivät mä heitin kompostiin.
Tänään kiipesin portaita lähellä Turun Vartiovuorta. Siinä aika korkealla kun olin, tuli vastaan kyltti, jossa kerrottiin, että tässä se vedenpinta oli silloin, kun oli anno domini nostri. Sanoin viisivuotiaalle, että kuule, kato tuonne alas. tässä se vesi oli silloin kun Jeesus syntyi. Melkein koko nykyinen Turku oli veden peitossa. Poika katsoi allaan levittyvää kaupunkia ja kysyi: Hoitiko Jeesus sit homman? En muista mitä vastasin. Hyvät kysymykset toimivat ilman vastauksiakin.
Kun lähdin sieltä, puhuin julkisuudessa näkyneen ihmisen kanssa. Rouvelini tuli luotani hakemaan lapsia ja moikkasi tuttavallisesti keskustelukumppaniani. Ajatteli, että mehän ollaan tuttuja. Tästä on toki vastaavia esimerkkejä televisioajan maailma täynnä, mutta aina se vähän naurattaa kun omaan perheeseen osuu.
S.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti