Minulla on asiat järjestymässä joiltain osin. Valmistahan tästä maailmasta ei tule koskaan, ei edes päänsisäisestä maailmasta, vaikka se olisi ehjä ja rikas, kuten koen että minulla on aina silloin tällöin ja toisinaan.
Nyt on aljettu puhua ihan tuolla vakavassakin mediassa niin, että järki-ihmisen järkevyyttä on kritisoitu. Se liittyy koomiseen heittoon, jossa eräs sanoi haastattelussa, että "Olen kontrollifriikki mutta pyrin kontrolloimaan sitä." Se liittyy myös ajatukseen "kyllä elämä kantaa". Sen ajatuksen muuten löytää tämän klipin lopusta. Yhdeksänvuotiaamme tykkää tätä katsella ja näyttää ihmisille.Kantaa se, vaikkei aina tiedä, miten se tapahtuu ja vaikka näyttää, että nyt tässä on vapaata pudotusta ollut jo jonkun aikaa, että mites tässä nyt käy.
Ihmisen on vaikea hyväksyä sitä, että elämä ei oikeasti ole kenenkään hallinnassa. Sitä illuusiota me yritämme jatkuvasti luoda ja ylläpitää, mutta ei se niin mene. Elämä pomppii kuin golfpallo kiviportaikossa, ja siinä sitä pompitaan mukana, kutka pomppii ja kutka putoaa. Ja kun pudotaan, niin saattaa taas päästä kyytiin. Ajattelin Mikael Pentikäistä, joka sai luottamuspulan takia potkut, ja sen jälkeen on saanut kutsuja muihin yrityksiin ja korkean profiilin kutsun eurovaaliehdokkaaksi. Hiljattain uutisoitiin keväällä 2014 ilmestyvästä Otavan kustantamasta kirjasta, jonka Pentikäinen kirjoittaa. En tunne häntä enkä tiedä, miten hyvin hän on viihtynyt edellisessä työpaikassaan, mutta ihan varmasti muutos tuo mukanaan hänelle hyviä asioita, joihin hän ei olisi osannut tarttua edellisen työn ollessa päällä. Voi myös olla, ettei kukaan olisi hoksannut ehdottaa hänelle uusia hommia jos näpeissä on Helsingin sanomien kaltainen koneisto.
Mutta kun puhutaan musiikista, sanat eivät aina riitä.
S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti