Kuuluisa kirjailija

Luin Kuuluisan Kirjailijan Petri Tammisen kirjaa Muita hyviä ominaisuuksia. Pidin heti siitä ensimmäisestä, Elämiä -nimisestä kokoelmasta, ja muutamasta muustakin olen pitänyt. Enon opetuksista en muistaakseni oikein tykännyt, vaikka samaa tarinaahan se Tamminen kertoo joka kirjassa.

Muita hyviä kokemuksia on esseekokoelman tyyppinen. Siinä on kirjailijan omalla äänellä kirjoittamia juttuja. Muutama on aiemmin julkaistu. Yksi jutuista käsittelee kritiikkiä, jota Tammisen kirjat ovat saaneet. Hän on tallettanut jokaisen, jos kohta lueskellut niitä kaikkien vuosien aikana vain kolme kertaa. Kritiikeissä on kolme lausetta, jotka hän muistaa ulkoa. Ensimmäiseksi hän mainitsi juurikin Elämiä -kokoelman saaneen murska-arvion, jonka kirjoittaja totesi muun muassa näin: "Totta kai on hienoa että kustantajat julkaisevat esikoisteoksia." Siitä voi pohtia sitten, että entä jos, ja mitäpä jos ei.

Toisen lauseen hän on poiminut Ruotsista, sikäläisen painoksen arviosta: "Kirja jättää auki niin monia kysymyksiä että lopulta jäljellä on vain yksi: miksi tämä kirja on kirjoitettu?" En tiedä, itkettikö Tammista mutta minua nauratti.

Kolmas Tammisen ulkoa siteeraama kriitikonlause koski Piiloutujan maa -nimistä romaania. "Vintissä tuoksui sahajauho - jo yksin tämä lause riittää todistamaan kuinka banaali Tammisen kirja on." Että siitä vain lauseita perään, kirjailijat. Mutta varokaa, ettette lankea banaliteettiin! Se voi tulla ihan minkä lauseen kohdalla vaan, ellette ole hereillä. Ainakin osaatte varoa kertomasta, mikä vintillä haisee. Sahajauho nyt ei ainakaan!

Tammista pyydettiin kirjoittamaan Aamulehteen arvostelu hänen omasta kirjastaan. Hän päätti plagioida ilkeileviä kolumnisteja. "Olen seurannut kirjailija Petri Tammisen uraa keskikokoisella kiinnostuksella hänen esikoisteoksensa ilmestymisestä lähtien. Vaikka en arvosta Tammisen kaikkia kirjoitelmia ja vaikka minulle jää hänen julkisista esiintymisistään ätläkkä olo, pidän Tammista yhtenä 2000-luvun alun lupaavimmista keski-ikäisistä päijäthämäläisistä lyhytprosaisteista.

Tamminen tunnetaan koristeellisen melankolian komeettana ja proosan kisällinä. Arvostelijat ovat kiittäneet Tammista persoonallisesta, omasta äänestä sekä vahvoista, selvästi erottuvista esikuvista. Esikuvina Tammisen yhteydessä on mainittu Mikko Alatalo, Reijo Taipale sekä 40 muuta kirjallisuutemme kiintotähteä. Omasta puolestani en saata olla ihmettelemättä, että listalle ei ole mahtunut Remu Aaltosta: Enon opetusten enohan yrittää puhua kuin ilmetty Remu, siinä tosin onnistumatta.

Helsingin Sanomat totesi, että viime vuosisadalla vain Sartre ja Heidegger kirjoittivat Tammisen mittakaavassa eivätkä hekään yhtä etevästi. Päijänteen intiimihierojat ry:n keskustelusivuilla huhutaan, että Tamminen on tatuoinut sitaatin alavatsaansa."

S.