Joskus kai puhuin tai kirjoitin eteenpäin sen, mitä joku toimittaja kirjoitti eteenpäin siitä, mitä se yksi professori teki. Se menestyi. Konstit on monet, hänen konstinsa oli sivu päivässä. Sivu päivässä tieteellistä tekstiä. Tähän päästiin mm. rimaa laskemalla. Tiedemiehen elämäntapa tuotti kuitenkin epäsuosion. Työyhteisössä hänestä puhuttiin pahaa. Selän takana pahan puhuminen ei ollut vaikeaa, sillä miestä ei koskaan näkynyt työmaallaan. Tai ainakaan tiedekunnan kahvihuoneessa. Luentonsa hän piti aamulla. Oppilaat rakastivat häntä. Ennen luentojaan hän oli kirjoittanut sivun päivässä. Toki moinen vaatii myös opiskelua, lukemista ja mietiskelyä. Mutta kun kuudelta tulee työmaalle, ehtii varmasti yhtä ja toista. Kymmenen jälkeen hän harvoin oli enää työmaallaan. Kuulemma tykkäsi kalastella aurinkoisina aamupäivinä. Kateelliset kai raportoivat tämänkin. Totta sinänsä, toimittajan mukaan.
Minusta sivu päivässä on kiehtova ajatus. Olen kokeillut muutamassa kouluhommassa. Se on toiminut. Suosittelen.
S.
ps. Meidän pitäisi kuunnella jousikvartettoja enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti