Naapuri menehtyi. Leskirouva jäi. Naapuri oli kelpo mies, viljeli rajantakaista maata kolmisenkymmentä vuotta. Olivat naimisissa lähes viisikymmentä vuotta. Olen melko varma siitä, että muistan hänen ikänsä, mutta en viitsi arvata jos menee väärin sitten kuitenkin. Vuosia ehti joka tapauksessa olla eläkkeellä.
Hän oli tehokkuuden huippu. Siksi, että koskaan ei näyttänyt siltä, että hänellä olisi ollut kiire minnekään. Usein hän istui pihakeinussa, nousten siitä välillä nojaamaan haravaansa, jolla rapsutti pihasorakkoaan. Kadunvieri oli moitteettomassa kunnossa aina. Kaukaa näki, missä kohtaa alkaa meidän tontti. Siihen asti oli haravoitu hyvin. En minäkään toisten tienpätkien reunustoja haravoi.
Naapuri auttoi aina kun pyysin. Kerran hän kertoi nähneensä peuran pihallaan. Hän myös selitti minulle, miten peura oli sotkenut vadelma-aidan rautalankavirityksen pahanpäiväisesti. Mitä lie elukalle käynyt, kun vahvan langan oli niin solmuun saanut.
S.
Herra, teidän Jumalanne, on jumalien Jumala ja korkein Herra, suuri, väkevä ja pelottava Jumala. Hän ei ole puolueellinen eikä häntä voi lahjoa. Hän huolehtii leskien ja orpojen oikeuksista, hän rakastaa muukalaista ja ruokkii ja vaatettaa hänet. Samoin tulee myös teidän rakastaa muukalaista; olettehan itsekin olleet muukalaisina Egyptissä"
VastaaPoistaTässä joutuu kiemurtelemaan vaivaantuneena. On vaikea itse ymmärtää kärsimystä, vielä vaikeampi selittää lapsille. Jumala "tietää, ketä painaa raskaasti elämä", mutta lähimmäisenä meidän pitäisi olla se auttava käsi, kuunteleva korva, ymmärtävä mieli....hankalaa
edell. kommentti oli tarkoitus laittaa Minna Canth-jutun perään
VastaaPoista