"Mä oon nyt hommissa, mä en pääse" sanoo mies ja nauraa. Varmemmaksi vakuudeksi hän heiluttaa kädessään olevaa maalitelaa, jossa on uulan pellavaöljymaalia. Hän on maalaamassa eteisen vaatekaapin sisustaa. "Että tulisi tännekin vähän valoa."
Eteisen katossa on pinkopahvi, uusi, nurkissa komeat leveät listat, päälle ollaan levittämässä paperia. Liimamaalia varten on kalkkiliemi jo sekoitettu. Maalari on tulossa seuraavana päivänä. Keittiössä soi Nessun dorma, vaikka viimeksi kun siellä istuin, musiikki oli kevyempää. Kun saan kaarrateltua asiaani, moottorisahan lainaamiseen, hän sanoo, että niinkö vähällä tästä selvittiin. Hän tarjoaa lainaan myös peräkärryä, jolla saan vaahterankappaleet kätevästi kuljetettua. Kiitän kohteliaasti ja tyydyn lainaamaan vain sahan. Sahattuani puut haen kuitenkin vielä kärrynkin. Kun palautan kärryn, piipahdan sisällä. Mies pesee käsiään, radio on yhä auki. Huilu-continuomusiikkia vanhasta Euroopasta. "Joo, uutisten jälkeen tulee monesti hyvää musiikkia." Samainen ohjelma, jota toinen naapurimme kuunteli. Kuuli nimen väärin. Kaksitoistavuotiaan poikansa kanssa olivat nauraneet ohjelman nimelle: Paulin iltapäivä.
Illalla palautan sahan vielä. Kello lähestyy kymmentä, mutta talonväki on tolpillaan. Seison ovensuussa kuin vaivaisukko, liikkumatta, vain suu käy, päivitän kuulumisia ja anekdootteja. Sitten kävelen kotiin.
S.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti