Merkillinen kyläkutsu

Menin illalla kirkkoon kun oli pääsiäislauantai. Kynttilöitä sytyttelimme tavalliseen tapaan. Tilaisuuden jälkeen seisoin hetken pihamaalla ja juttelin ihmisten kanssa. Sitten panin hatun päähän ja lähdin kotiini. Luulin, että olin viimeinen. Viereeni käveli kuitenkin mies. Kello oli lähellä puolta kahtatoista. Hän sanoi jotain, ja kysyi pian sen jälkeen, puhunko ruotsia. Lupasin yrittäväni. Tunnistin miehen norjalaiseksi (Paraisten ainoa norjalainen;) ja sanoin että sinä kun olet Norjasta, niin tiedätkö mistä päin Norjaa kannattaisi kysyä töitä, siellä kun on kuulemani mukaan työvoimapulaa. Hän mietiskeli asiaa hetken, mutta ei ollut selvästikään sitä tyyppiä joka mietiskelisi asioita pitkään. Ehätin kysymään hänen nimeään. Mies kertoi, paiskasi tassua ja pyysi minut kanssaan juomaan iltaolutta hänen luokseen. Sanoin, että voin tulla istahtamaan, mutten oluelle. Hän ilmoitti, että kahvi tai tee? Menin hänen asuntoonsa, miehen elämäntilanne oli muuttunut ja hän oli lähdössä osittain ulkomaille. Aikoi palata tänne kuitenkin. Puhuimme tunnin. Hän esitteli Google Mapista minulle kotiseutuaan Norjasta. Sanoin, että englanniksi tämä olisi helpompaa, mutta näin on parempi, ja ruotsilla mentiin. Huomasin hänen kyllä pyöristävän siellä ja täällä norjan hyväksi. Lähtiessäni kotiin muistin, että tulin kirkolle pyörällä ja kirjakassilla. Mies antoi minulle kirjansa vietäväksi kirjastoon. Otin ja vein. Kirjaston ovella löysin nuorison ilkivallanteon jäljet. Olivat raahanneet 15 metriä katajapensasta. Musta vana kulki pensaan alkuperäisestä säilytyspaikasta kiveystä pitkin pensaan nykyiseen sijaintipaikkaan. Pääsiäisenä nuoriso saa syyn juopotella ja jollain on kasvinsiirtohanke pälähtänyt päähän. Voi.

S.