Ikimuistoinen

Minä vietin ikimuistoisen illan marraskuussa 2011. Se oli synttäri-iltani, vaikka oli kolme kuukautta myöhässä, muistaakseni. Pyysin meille aikuisia ihmisiä, niitä oli 25. Ja pöytä oli korea, vaikka sortimentteja ei ollutkaan monia (olen törmännyt aikuisiällä näkemykseen, että mitä enemmän on sortimenttia, sen koreampi on pöytä. Itse olen yhä sitä mieltä, että sopivan hapankermainen kanakeitto parmesanjuustolla voi sopivassa tilanteessa olla niin hyvä juttu, ettei siihen kaipaa yhtäkään sahherkakkua enää. Paitsi jälkiruoaksi tietysti, ja kermavaahtoa saa olla myös.), ja kahvia sai hakea seisovasta pöydästä. Ja minua Tuomas haastatteli ja soitatin paikalle saapuneille ihmisille äänilevyjä hyllystäni, ja perustelin, miksi mitäkin. Tämän soitatin myös, vaikka minulla on levyllä Paavo Berglundin suoritus, ei kyseistä Neeme Järven soittoa. (Neeme Järvestä tuli joitain vuosia sitten hyvä dokumentti Areenasta. Siinä mainittiin, että Neuvostoliiton miehityksen aikaan kulttuuriväki joutui kurimukseen, ja heitä ahdisteltiin eri tavoin. Oli mm. kiellettyä mainita Neeme Järven nimeä radiossa. Samoin oli joitain taantumuksellisia säveltäjiä, joita ei sopinut mainita neuvostoradiossa. Niinpä sitten Neeme Järven johtama orkesteri soitti jotain virolaista säveltäjää, tai olisko ollut Ameriikan yhdysvaltoihin loikannutta Prokofjevia, ja kuuluttaja kuulutti: Kuulimme teoksen sinfonia. Sen soitti orkesteri. En valitettavasti muista sanatarkkaan, miten sanat lausuttiin, mutta jotain yhtä pöhelöä.) Tässä kyseisessä kolmannen sinfonian pätkässä, jota olen tänään soittanut itselleni kuusi kertaa, soi syksy. Tännekin se on tulossa, sen voi jo tuntea. Mutta vielä on lämmin, olin äsken tunnin pihalla ja vaikka villapaita oli päälläni, sen alla ei ollut mitään ja jalassakin vain sortsit, vaikka viluinen olen. Mutta tarkenin, ja käyskentelin ja nojasin suureen puuhun välillä, sillä puhuin kaksi pitkää puhelua. Ja raahasin jalkaani perässäni, taas se ärtyi, kun äidyin pelaamaan jalkapalloa poikani kanssa pihalla, vaikka vain ihan muutaman potkun verran ja pallo oli kevyt. Uskon että eilinen jää myös ikimuistoiseksi päiväksi. Niistin nimittäin polyypin nenästäni. Se tuli ulos voimalla.

S.