Kun makasin ja kai luin sitten, niin lapseni tuli luokseni. Hän oli edeltävän puolituntisen tai kolmevarttisen ollut tuiki tavallisessa iltaflowssaan. Se on tila, jossa kinesteettinen ja ajoin levotonkin lapsukaisemme asettuu tekemään jotain, johon hän uppoutuu. Usein hän laulaa samalla, mutta jos ei laula, niin saattaa selittää ja pohtia pohjattomasti.
Sunnuntainen iltaflow tuotti syntymäpäivät. Hänen tuli jossain vaiheessa iltaa sääli minua, sillä en hänen mielestään saa koskaan arvoni mukaisia syntymäpäiviä. Siis synttäreitäni ei juuri koskaan vietetä. Se on totta. En ole ajatellut, että se olisi lapsilleni tärkeää, siksi olen yrittänyt selvitä päivästä mahdollisimman vähin ruhjein s.o. vaatein. Hyvin olen mielestäni onnistunutkin. Syntymäpäivät ovat yleensä olleet kelpo päiviä.
Poikani keitti teetä. Hän kaivoi synttäreiltä jääneitä chilikuivalihamakkariinoja, ja työnsi niitä coctailtikkuihin. Lautasellista sitä tavaraa syö monta päivää. Hän voiteli leivän ja pani tarjoittimelle myös viinirypäleitä kokonaisen rasian. Hän tuli suu niin autuaassa hymyssä luokseni, etten voi tilannetta riittävästi maalata jotta sen voisi ymmärtää! Ja hän lauloi, ja muutkin lauloivat, että paljon onnea vaan. Ja lahja oli, se oli paketoitu ja sisälsi kirjanmerkkejä, koska niitä kuulemma tarvitsen. Ja aineeton lahja, joita hän tietää minun arvostavan myös, oli lautapeli-ilta. Hän tarjoutui kaverikseni. Ja niin pelasimme CV -nimistä lautapeliä, johon mahdtuu 2-4 pelaajaa. Se on hyvä peli, sopivan kevyt ja taktikointiakin on vähän, ja laskelmointia, ja nopanheittoa, joten tuurilla voi seilata jonkin matkaa. Ja pelasimme, ja oli sunnuntai, ja meillä meni myöhään, mutta uni ainakin maistui lapsille sitten. Toivottavasti olivat skarppina koulussa.
S.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti