Soittelen nykyään työni puolesta ihmisille. Eräälle yrittäjälle soitin tänään. Hän pani viestin, että en pysty vastaamaan, mutta voin viestitse keskustella. Kirjoitin takaisin, että ok, voin soitella maanantaina. Kuittasin nimelläni viestini. Kohta puhelimeni soi. Kyseinen Arto soitti ja pahoitteli, ettei ollut tunnistanut minua numerosta. Sanoin, että ei se mitään. Kaverilla oli lounas siinä kesken, joten ehdotin, että palaan asiaan. Tuntui kelpaavan. Ehdin lyhyen puhelumme aikana tajuta tilanteen koomisuuden; hän ei totisesti tunne minua, mutta ajatteli, että ehkä pitäisi tuntea, ja käyttäytyi sen mukaan. Minä puolestani ehdin jo puhelimessa muuttaa omaa käyttäytymistäni keskimääräistä tuttavallisemmaksi. Molemmat siis voittivat. Jos joskus tapaamme, halaamme varmaan ensi töiksemme!
Hauska nähdä, miten juttu jatkuu, kun maanantaina soitan hänelle.
S.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti