Makaan mahallani

Jalkoja hiostaa. Jalassa on villasukat, jotka pukki toi. Yleensä jalkani palelevat niin, että villasukka tasapainottaa tilanteen. Nyt olen höösännyt koko illan, ja saunan jälkeen kai muutenkin veri kiertää.

Vieressäni nukkuu poika, jonka tunnen hänen syntymästään saakka. Hän halusi lukea, mutta pyysin panemaan pään tyynyyn. Vielä mies yritti ehdottaa, että valot olisivat päällä jotta hän saisi paremmin unen. Yritin ehdottaa, että sammutan valot, jahka hän saa unen päästä kiinni. "Mää ylleensä herrään jos mun valot sammutettaan."

Yhden lukuyrityksen jälkeen hän näkyy sammuttaneen itse valonsa. Kai nukkuminen hoituu sillä tavalla kätevämmin.

Minä katselen jääkiekkoa. Suomen nuorten joukkue pelaa MM-kilpailuissa. Ovat tätä kirjoittaessa häviämässä Ruotsille puolivälierää 3-4. Penkkiurheilun ihanuus loppuu siihen, kun Suomi häviää. Siksi minä nykyään en juurikaan katsele näitä otteluita. Aikuisten MM-kisoissa viime keväänä en tainnut katsella mitään peliä kokonaan. Olimme muuten silloinkin Oulussa. Yleensä käymme täällä kerran vuodessa, mutta nyt näkyy tulleen kaksi keikkaa. Kolme, jos niuhotetaan. Vuodenvaihteen vierailulla voi kuitata aina molempien vuosien vierailut samalla.

Kun tulen Ouluun, pelaamme lautapelejä ystävieni kanssa. Joka kerta täältä lähtiessäni ystäväni ovat jääneet pohtimaan, miten lautapelejä pitäisi vain järjestää enemmän. Seuraavat pelit on aina pelattu, kun olen tullut seuraavan kerran paikalle. Tänä vuonna en tyytynyt lautapelaamiseen, vaan pelailin Paraisilta käsin pukinkonttiin tänne paikallisille ihmisille laatupelin, jota sitten yhdessä kokeilimme. Mukava kokemus oli, vaikka hienompaa olisi, jos itse voittaisi. En voittanut, hävisin.

Aamulla soi kello. Nousen ylös ja panen riisipuuron tulemaan. Lapset heräävät myöhemmin, sillä rytmimme on ihan kenollaan. Katsotaan, miten koulu lähtee käyntiin. Tänään tosin sain heidät sänkyihin jo kymmenen maissa. Yöpaikassamme vaimoni siskon perheessä saivat muutaman yön olla kuin pellossa. Se on muuten sellainen yöpaikka, että ihmiset eivät usko, kun kerron. Olemme olleet heillä joskus koko perheellä kymmenen yötä peräkkäin. Sinä aikana vieraat, eli me, emme ole alkaneet haista. Vanhan sanonnan mukaan vieraat alkavat haista kolmantena päivänä. Näin varmasti onkin, ja mekin haisisimme muualla. Siellä jotenkin vain meidänkin sallitaan olla, vaikka ei meistä hirveästi hyötyä ole. Mutta jospa sitten kuitenkin iloa sen verran, että kestävät, kaikki.

S.