Perheenjäsenet: jos jättäisin itseni viimeiseksi, siitä tulisi hupsu olo

Perheemme isä on 184,5 cm pitkä mies. Paino on jokseenkin indeksin mukainen, vuosien mittaan olemme liikuskelleet 77-85 kilon haarukassa. Tällä hetkellä ollaan vaihteluvälin mieluisemmassa päässä.

Jos jonkinlaista vaivaa on, synnynnäistä ja hankittua. Erilaisten händikäppieni lukumäärää ei uskoisi päällepäin, ehkä, enkä niitä itsekään ajattele. Niihin suhteutettuna olen nimittäin koko lailla myönteinen mies, jos olen muutenkin. Ajattelen niin, että elämä on hyvä asia, ja uskon siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Ja jos eivät järjesty, niin elämä järjestyy joka tapauksessa.

Varpaitani palelee usein. Pidän ihmisistä ja säädän elämääni niin, että tapaisin ihmisiä, uusia ja vanhoja tuttavia. Hyvät keskustelut tai dialogit, joita voi käydä myös yksinään taiteen äärellä, ovat lähtökohtaisesti hintansa väärtti. Taiteista minua koskettavat länsimainen taidemusiikki sekä kirjallisuus. Myös kuvataide, vaikka siihen ei ole viime vuosina ollut tarttumapintaa isommin.

Olen empaattinen, arvottamatta sitä nyt sen enempää. Minua sanotaan hajamieliseksi, ja ehkä olenkin. Toisaalta muistan asioita ja nimiä hyvin, tai ainakin keskivertaisesti. Opettelin joskus Seitsemää veljestä ulkoa puolentoista sivun verran. Nyt joululomalla asiaa muistellessani huomasin, etten ihan kaikkea muistakaan enää. Siitä on jo pari vuotta aikaa, kun tätä opetteluani suoritin. Työpaikan vessassa. Työkaverittareni joutui käyttämään olosuhteiden pakosta samaa vessaa minun kanssani, ja hymyili vinosti 7veljekselle, joka siellä kaakelitasanteella aina keikkui.

Silmäni ovat sinivihreät. Hiukseni, nuo hupenevat, olen viime vuosina pitänyt melko lyhyinä. Partaa ajan enimmäkseen kauttaaltaan, mitä nyt sitten joskus annan kasvaa. Varpaankynsiä leikkaan kun muistan, se on ihan mukavaa hommaa. Tällä hetkellä myös sormenkynnet ovat säädyllisen lyhyinä. Liikun ihmisten joukossa sulavasti ja haastattelen heitä mielelläni eri asioista, joita nämä ihmiset osaavat paremmin kuin minä. Muuan ystäväni kerran analysoi: olet valmis aina katsomaan, miten pitkälle missäkin ihmissuhteessa voi mennä. Hymyilin leveästi tämän kuultuani ja jäin miettimään. Niin tai näin, tällaisia ratkaisuja en koskaan tee tietoisesti: uskon intuitioon. Lausun myös luterilaisen uskontunnustuksen äänen värähtämättä.

S.