Uusia elämyksiä

Olin eilen Turussa. Ystäväni täytti viime vuonna vuosia, ja sen ympärille kehitimme kertomuksen: Maksetaan tietty summa, jotta päästään kidnapatuksi huoneeseen. Huoneessa on ovi, josta pitää päästä vapauteen. Lukkoon sopi avain, joka piti löytää. Tie avaimen luokse oli monipolvinen, mutta löytyipä vain kuitenkin. Suosittelen lämpimästi: http://liveexitgames.fi/

Pakohuonetta pyörittävä yrittäjä kertoi, että kyseisenlaiset pelit ovat hyvin suosittuja Euroopassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. En ihmettele. En minä siellä yksin olisi jaksanut olla, mutta porukalla pulmien setviminen oli kyllä mukavaa. Ystävällisyydestä kaikkia mahdollisia tulevia huoneenkäyttäjiä kohtaan pidättäydyn kertomasta palvelusta enempää. Menkää ja kokekaa.

Kun olimme kokeneet ja päässeet huoneesta ulos aivan viimeisillä hetkillä, päädyimme syömään. Turussa oli vielä muutama känkkylä auki kymmenen jälkeen arki-iltana. Päädyimme viehättävään Tintå-ravintolaan. Se on vaimoni suosikkipaikka. Itse sain kokea siellä jotain, mitä en ole kokenut koskaan aikaisemmin: ravintolassa pöydän ääressä istuessamme koko ruokailutilan valot sammutettiin sekunniksi. Sen jälkeen ne syttyivät. Seurueet nousivat pöydistään ja lähtivät pois. Niin teimme mekin. Olen kuullut puhuttavan valomerkistä, mutta en ole käytännössä päässyt sitä koskaan kokemaan. Nyt olen sitäkin kokemusta rikkaampi. Tästä riittää taas lapsille kerrottavaa. Ovat pyytäneet minua viime päivinä taas kertomaan nuoruuteni konnankoukkuja. Tämä ei sijoitu nuoruuteen, eikä ole konnankoukku, mutta elämys, jonka kyllä muistan. Että siellä kun istuimme, niin yhtäkkiä sammuttivat valot. Lapseni muuten pyysivät, että kerro niitä konnankoukkuja, joista et ole jäänyt kiinni. Sanoin, että niitä on niin vähän.

S.