torstai 5. helmikuuta 2015

Pro Runeberg

Hyvää Runebergin päivää! 

Paraisilla toimii Pro Runeberg -yhdistys. Eilen oli seurakuntakodilla tilaisuus, jossa joku professori luennoi Runebergistä. Tilaisuudessa oli lisäksi jonkin sortin salonkiorkesteri, ja kai sitten myös Runebergin sanataidetta esillä. En muista, kun en painanut mieleen. Tilaisuutta markkinoitiin minulle suusanallisesti viisi minuuttia ennen sen alkamista. En mennyt, kahdesta syystä, joista kumpikaan ei ollut tilaisuuden laatuun yhteydessä. Vaikka olisin ehkä raivannut tilaa, jos siellä olisi flygelisoinut vaikkapa Grigori Sokolov.

Sanoin yhdelle järjestäjistä, että Runeberg on kokonaan omittu Porvooseen. Hän oli vähän samaa mieltä. Näin käy tosin muillekin suurmiehille, että heidät omitaan aina jonnekin, ja jotkut omitaan moneen eri paikkaan. Sibelius on syntynyt Hämeenlinnassa mutta ei muistaakseni asunut siellä kovin kauaa, ainakaan pitkään ikäänsä suhteutettuna. Runeberg asui paraisilla ja tapasi Fredrikan, piispantyttären, täällä. Pro Runeberg -yhdistys on puuhannut suntinrantaan patsasta. Se on sormuksenomainen, niin että yläosassa kaaret yhtyvät tai lomittuvat. Se kuvaa kuulemma juuri tätä nuoren parin ensionnea. Oi nuoren parin ensionnea!

S.

3 kommenttia:

  1. Lähteellä on muuten yksi Johanneksen tunnetuimmista runoista. Siitä löytyi neljä eri käännöstä suomen kielelle. Elias Lönnrotin lienee niistä aivan varhaisimpia. Samalla huomasin, että tämähän on aika pitkä!

    Suo, lähe’ kaunis, katselen
    Likellä vettesi,
    Kuin pilven varjot vaeltavat
    Kuvastimessasi.

    Kah tuoll’ on pilvi loistava,
    Ihana, kaunoinen;
    Jo lähti pois pakenemaan –
    Hyvästi varjonen!

    Taas tuossa toinen kullallaan
    Kuvoaa taivahan;
    Se ei pitemp’ – iällinen
    Jo lähti matkahan.

    Kah vielä muuan hirviä
    Hias kulullehen;
    Voi siirtyisitkö sievemmin
    Jälestä toisien!

    Vain näitä katsellessani
    Mä muistan mieltäni,
    Kuin monta kullan loistoa
    Jo siirtyi siltäki.

    Kuin pilvet paksut, synkiät,
    Sitäi’ pimittivät,
    Yhtäkkiähän nousivat,
    Hitaasti lähtivät.

    Vaan jospa kuinkin kulkivat,
    Ne eivät outoja:
    Ne tyhjiä kuvaamia
    Ja pilven varjoja.

    Ne mieli raukan kuitenki
    Moneksi muuttavat;
    Voi koskastapa varjojen
    Valehet loppuvat!

    S.

    VastaaPoista
  2. Tästä vielä, Liljan Matti, taannoinen äidinkielenopettajani, kertoi lauluun liittyvän oikeusjutun. En viitsi sitä tässä kertoa, mutta voin mahdollisesti avautua asiasta jos joku ottaa kysymyksen puheeksi.

    S.

    VastaaPoista
  3. Liljan Matin muistan minäkin, olipa siinä hyvä opettaja

    VastaaPoista