Olen käyttänyt vuodenvaihteesta asti
eteerisiä öljyjä. Olen iloinen, että ne ovat tulleet elämääni. Tilaan
niitä itselleni kuukausittain. Joka tilauksessa on ollut mukana aina
myös joku muu kuin minä itse. Perheeni kanssa käytän kuitenkin niitä
hyvin paljon. Meillä kaikilla on niistä hyviä kokemuksia.
Selitin
tätä öljyilyasiaa eräälle ystävälleni. Hän ei alkuun päässyt oikein
kärrylle, mistä tässä harrastuksessani on oikein kysymys. "Kyse lienee
siis jonkinlaisesta nautintoaineesta?" hän kysyi. Siinä hän oli ihan
oikeassa. Osa öljyistä vaikuttaa ihan fyysisesti, esim. piparminttua
käytämme erilaisissa lihas- ja nivelkivuissa. Sitruunaöljy voi piristää.
Mutta sitten on sellainen mystinen öljy, joka ei lakkaa minua
viehtomasta. Sen nimi on frankincense, ja se on uutettu Omanissa ja
Iranin suunnalla kasvavan Olibanum Sacra -puun pihkasta. Sitä minä
kutsun totiseksi nautintoaineeksi! Olibanum-suvun puut ovat öljypuita,
ja tätä öljypuun pihkaa on käytetty suitsukkeena. Tästä pihkasta
valmistettu eteerinen öljy on aikanaan, yli 3000 vuotta sitten, ollut
maailmankaikkeuden kallein aine. Halpaa se ei vieläkään ole,
hyvälaatuisesta öljystä saa pulittaa 8000€/litra.
Minäpä
kerron unelmani: jospa saisin koko loppuelämäni ajan olla tämän jalon
aineen kanssa kosketuksissa, päivittäin. Tavalla tai toisella. Sen
tuoksu on hyvin merkillinen, mainio. Metsäinen, pihkainen,
eukalyptukseksikin mainittu, joku puhui kamferitipoista. Haju myös
vaihtelee öljyn laadun ja öljyerän mukaan; Oman, jossa tätä puuta kasvaa
kaikkein eniten, ei päästä rajojensa yli kaikkein korkealaatuisinta,
kirkasta olibanum-puusta valmistettua öljyä. Se viedään sulttaanille.
Kiehtovaa! Siellä sitä arvostetaan. Olisinpa Omanin sulttaani.
Tiedän
miehen, joka lotraa joka aamu pienen pullollisen (5ml)
frankincense-öljyä. Hän on fyysisesti pahoin kärsinyt mies,
selkärangassa on murtumia monessa kohtaa, ja sen sellaista. Olisi kiva
jutella hänen kanssaan tämän öljyn käyttökokemuksista. Tätä ainetta on
käytetty vuosituhansien ajan, ja sitä tiedetään käytetyn sekä
pakanallisissa että kristillisissä riiteissä/uskonnollisissa menoissa
auttamaan yhteyden luomisessa korkeampiin voimiin. Tämä on siis
perimätietoa. Itse en ole kokenut mitään tämänsuuntaista. Öljy on
ensisijaisesti hyvän tuoksuista ja siksi sitä käytän. Tiedän myös
ihmisiä, jotka eivät pidä sen hajusta lainkaan. Sellaisia eteeriset
öljyt ovat. Toiset tykkäävät, toiset inhoavat. Usein kyllä löytyy
jokaiselle ihmiselle jokin haju, jonka voi hyväksyä, myös
hajusteallergikkojen tiedän sietävän niitä.
Tunnen
erään herkän miehen, joka kokee erilaiset eteeriset öljyt hyvin
voimakkaasti, jokaisen omalla tavallaan. Tuntemukset toistuvat
jokseenkin identtisinä, ja aina tietty öljy aiheuttaa tiettyjä "oireita"
tai vaikutuksia. Hänellä on mm. sähköiset kädet niin, että erilaiset
sähkölaitteet toisinaan menevät (ilman öljyjä siis) hänen käsiensä
kosketuksesta sekaisin. Yksi öljy aiheuttaa hänelle sähköisyyttä.
Älypuhelin ei toimi silloin ollenkaan, eikä esim. viestien
lähettämisestä tule mitään. Frankincense-öljyn käyttö aiheuttaa hänelle
toistuvasti, no, mielenkiintoisia tuntemuksia. Hän ei ollut ennen näitä
kokemuksiaan tietoinen, miten tätä öljyä on historian saatossa käytetty.
Eteeriset
öljyt ovat siis kasvien eri osista tislattuja, uutettuja tai
puristettuja haihtuvia nesteitä. Ne toimivat kasvin puolustusmekanismina
ja pitävät kasvin elossa; ilman niitä kasvi kuolee. Öljyjä on kasveissa
pieni määrä ja niiden eristäminen on hidasta ja työlästä. Sen on
lisäksi syytä tapahtua matalassa lämpötilassa, sillä muuten osa öljyjen
vaikuttavista aineista hajoaa.
Noista
hajuista vielä, ja mieltymyksistä. Tilasin katajaöljyn. Olen aina
pitänyt katajasta, en niin paljon kuin veljeni, mutta kuitenkin kovasti.
Ajattelin, että katajaöljy se on jotain se. Kun pullo tuli, ja avasin
sen, oli haju niin vastenmielinen kuin vain kuvitella saattoi. Pistävä
hienhaju, siis vanhan miehen pistävä hienhaju tuli pullosta ulos.
Toivottavasti öljyt, jotka ihollani tai elimistössäni (ne imeytyvät
välittömästi, vaikka haju jääkin iholle joksikin aikaa) ovat, eivät
koskaan haise kenenkään nenään yhtä pahalle kuin haisi se kataja silloin
minun nenääni suoraan pullosta haisteltuna. Mutta niin vain kävi, että
kidutin itseäni jonkin aikaa katajaista nestettä haistellen, ja pian
totuin siihen. Siitä tuli merkillisellä tavalla hyvänhajuista. Vaimoni
suorastaan ylisti sen tuoksua viimeksi, kun olin sitä kiikuttamassa
jonnekin. Hän kielsi panemasta pulloa kiertoon, mutta minä lupasin
tilata sitä lisää.
Tällä kertaa jätän tähän. Näistä nautintoaineista myöhemmin ehkä lisää.
S.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti