Olen huolissani

Olen huolissani nuorison kännykän käytöstä. 

Paljon pienemmästä huolesta kuitenkin kirjoitan. Minua huolestuttaa, että millä perusteella määrättyjä julkisuuden henkilöitä pidetään työssään hyvinä tai millä perusteella he kiinnostavat massoja. Kuulin nimittäin kerran Yle Puheelta Herra Hakkaraisen haastattelun. Tuore kansanedustaja selitteli tuolloin tekemisiään Arto Nybergille. Ohjelma oli tuolloin siis uusinta, televisiosta tullut näköisohjelma, jonka Puhe sitten lähetti.

Nybergin hyvin haastateltavalähtöinen tyyli oli vaihtunut kriittiseen ja epäilevään tyyliin. Hakkarainen puhui mielenkiintoisesti, mutta koin, että haastattelija ei kunnioittanut häntä eikä ollut hänen vastauksistaan kiinnostunut.

Arto Nyberg aloitti ohjelmansa nyt syksyllä uudestaan. Vieraana oli mm. näyttelijä, elokuvaohjaaja, jalkapalloilija ja joku muu (en katsonut niin pitkälle). Katsoin ohjelmaa yli puoliväliin. Odotin, milloin toimittaja kysyy jotain, jota en olisi itse hoksannut, tai jotain, joka tarjoaa jotain aidosti uutta ja raikasta keskustelukulmaa. Turhaan odotin. Näyttelijältä, joka valmistautui Nummisuutarien esitykseen, hän kysyi muun muassa seuraavaa: Miten olet valmistautunut rooliisi? Oletko lukenut kirjan (Nummisuutarit)? Voi äitienpäivä. En jaksa tästä enempää.

Paitsi kysyn vaan, että miten meidän käy? Miten meidän oikein käy? Toivotaan, että hyvin käy. Mutta kyllä tämä kännyköistyminen tähän aiheeseen oikeastaan liittyy. Ketä kiinnostaa enää mikään muu kuin se, jonka voi sekunnissa pyyhkäistä esiin taskumarsun sileältä pinnalta?

Olipa se.

S.